27.4.03
Vaikka mielialani vaihtelevat nopeasti, uskon tähän päiväkirjaan. Tiedän tarpeeksi hyvin, mitä olen tekemässä. Minä? Tekemässä? Jo on aikoihin eletty! Oikeastaan koen olevani jo hyvän matkaa menossa jonnekin. Innostunut mielentila tarkoittaa kärsimättömyyttä, hieman typerältä tuntuvaa jännittämistä. Heikko keskittymiskyky tuottaa hurmaavaa harhailua: kun olen inspiraation vallassa, tarvitsisin jonkun pitämään kiinni, jotta en säntäilisi apinana pitkin huonetta vaan takoisin kuumaa rautaa itseään.
Olisin valmis suhteeseen naisen kanssa, joka jakaisi ihanteeni ja olisi valmis tukemaan minua kuten minä olisin valmis tukemaan häntä, ja sikäli kuin nainen on suvereeniuteen tähtäävän miehen elämässä väistämättä vieraan vallan edustaja, hänen täytyisi tajuta tämä ja olla diplomaatti.
Muunlaisilla suhteilla en näillä näkymin aio elämääni mutkistaa.
On todella paljon sanottavaa. Pöydällä ja patjalla lojuvien paperien nurkat alkavat olla täynnä muistiinpanoja. Miten näiden kaikkien tekstiluonnosten puhtaaksi saattaminen onnistuu? Täytyisi käydä läpi kaikki yliopiston seminaarihuoneissa käsilläni olleet A4-nivaskat. Niiden marginaaleista löytyy keskeneräisiä töitä, kuten erään vähäpätöisen mutta erittäin toteuttamiskelpoisen musiikinkuunteluun liittyvän huonekaluprojektin alkuperäinen luonnos.
Luennolla saattaa tuntua, että pääni räjähtää ideoista. Ei sitä jaksa.
Nettisurffailu puolestaan masentaa. Internet on suuri epäjärjestys, jossa edustan omaa pientä epäjärjestystäni. Kuka tietäisi jonkin uuden jutun, joka olisi minulle oikeasti hyväksi?
Timo 17:27
