10.5.03
Harmi, etten ole asunnossani järjestänyt kunnon tilaa aamuvoimistelulle ja mietteliäälle käyskentelylle. Parvi, jolla nukun, on matala, pimeä, yksinäistä pesäntekijää sisäänpäin kääntävä hieman kohtumainen tila kaupungin uumenissa. On hienoa ja reipastavaa herätä ainakin silloin tällöin tyhjästä, väljästä, yksinkertaisesta, valoisasta ja pölyttömästä huoneesta, josta vieläpä näkyy kauas. Matkallani Pohjanmaalle äitiä tervehtimään poikkesin Markun ja hänen tyttöystävänsä luokse: vietin nyt jo toisen kerran reilun kuukauden sisällä yöni jälkimmäisen opiskelija-asunnossa hervantalaisen tornitalon korkeuksissa, maisemassa, jossa ei ole mitään pikkusievää. Majoituin taas kämppiksen huoneeseen, joka oli tyhjä ja paljas - paitsi että huoneen asukki, norja tyttönen, yllättäen poikkesi aamulla. Hän näki minut röhnöttämässä sängyllään alushousuissani, mutta ei hämmästellyt ihmeemmin.
Bloggaaminen on muuten mukavaa, kun voi paukuttaa skandinaavisia merkkejä suoraan syöttöruutuun. En ole viitsinyt päivitellä ohjelmiani, ja siksi olen joutunut muuntamaan äät ja ööt aumleiksi ja oumleiksi käsin tai jollain muulla ohjelmalla. Olen pitkään ollut liian masentunut innostuakseni panostamaan tehokkuuteen, mutta - uskokaa pois - nyt tilanne on selvästi muuttunut.
Naurettavaa sinänsä, että kun en ole enää akuutisti ahdistunut, olenkin pelkästään laiska: huolekkuudesta huolettomuuteen. Pitkällä, joskaan ei kovin vaiherikkaalla matkallani mieheksi siis vielä ainakin yksi vastus voitettavanani: lapsenomainen levottomuus. Valikoiva tarkkaavaisuuteni ei ole kehittyyt paljoakaan lapsuuteni päivistä, kukaties lievän depression vuoksi. Osaan uppoutua mitä kummallisimpiin asioihin, mutta enimmäkseen tarkkaavaisuuteni huitelee sinne tänne, joskus aika pienessä tilassa.
Jaa-a, ilmeisesti bloggerilla on ongelmia skandien kanssa eikä (pelkästään?) minulla. Koetetaan näin ja toivotaan parasta.
Timo 13:13
