27.5.03
Puuttuakseni toisten keskusteluun, minua huvitti Markun lause, "Minusta tuntuu, ettei Jari oikein perusta Corbusta." Huvitti siksi, että rakennetun ympäristön suunnittelu ja arkkitehtien toiminta sen parissa on monitasoinen ja -tahoinen tarina, jossa yksittäiset henkilötkin saattavat edustaa hyvin monenlaisia asioita. Le Corbusierin suurisuuntaiset planning-ideat asumiskoneineen ovat osoittautuneet lähinnä haihatteluksi syistä joista Jari Vaarma esittää, mutta modernismin manifestien varoittavasta kohtalosta huolimatta Corbun arkkitehtonisen designin karisma puree yhä, ja tuskin Jari sille täysin immuuni on, kun arkkitehdiksi on itsekin kouluttautumassa.
Lisäksi Corbu teki kaikkea muuta (ja ennen kaikkea muuta) kuin massa-asutusratkaisuja. Hänen ikoniseen asemaan nousseissa yksityistaloissaan suunnittelijan edistysusko ja koneromanttinen rationalismi näyttäytyy hyvin erilaisena kuin Pariisi-suunnitelmassa, joka on päässyt kunniapaikalle kaupunkisuunnittelun kauhugallerian: Corbu halusi murskata vanhan kaupunkirakenteen ja korvata sen puistolla, jossa törröttää massiivisia tornitaloja.
Le Corbusierin aluksi ankaran geometrinen muotokieli muuttui vähitellen veistoksellisemmaksi ja monumentaalisemmaksi. Hän sai vaikutteita kuvataiteen kubisteilta, joiden tyyli samalla tavoin pehmeni ajan myötä. Esim. Marseillen unité d'habitation- rakennuksen ja Ronchampin kappelin muotokielessä ja käytetyissä materiaaleissa on vahvoja yhtymäkohtia, mutta ne ovat kuitenkin aivan erityyppisiä rakennuksia. Jälkimmäiseen asti rationalismi ei yllä enää ollenkaan, vaan asumiskonemies paljastuu kuvanveistäjäksi ja uskonnolliseksi mystikoksi.
Timo 00:57
