25.5.03
Tänään Tommi Perkola kirjoittaa vittuuntuneena vitutusta vastaan. Matriarkaatin edustaja voi vain sääliä moista: voi poika parkaa... Noin et voi voittaa, etkä muutenkaan. Turha pyristellä. Itseäni ojennan siitä, että iso mies puhuu rumia.
Itse kukin voi pohtia, kuinka yleisiä erilaisissa keskusteluissa ovat sävyt, joiden voi nähdä ilmentävän matriarkaalista varmuutta, tunnevaltaa.
Tommi puhuu sunnuntaisaarnassaan herätysliikkeistä, mutta pysähtyy herännäisyyteen. Itse olen evankelisen herätysliikkeen kasvatti ja yhä jossain määrin kiintynyt siihen. Evankelisuudessa "matriarkaalinen totalitarismi" esittäytyy käsittääkseni vielä vahvempana kuin herännäisyydessä. Mun äitee on vahvempi!
Ainakin Etelä-Pohjanmaalla evankelisuus on vallalla köyhemmillä seuduilla kuin herännäisyys, ja nykymuodossaan se on valtakunnallisella tasolla herännäisyyttä huomattavasti konservatiivisempi liike, jonka piirissä on mm. melko laajaa naispappeuden vastustusta. Kertauksen vuoksi riittää mainita, että evankelisuuden luja ydin on "yksin armosta" -oppi, ja käytännössä tämä merkitsee karrikoidusti seuraavaa: Omavanhurskaus on synneistä vaarallisin ja kaikki teot, etenkin julkiset, siten lähtökohtaisesti epäilyttäviä. "Ettei vain ylpistyis!" ajattelee vanha kansa, kun nuoren polven edustaja pyrkii kunnianhimoisesti elämässään eteenpäin.
Matriarkaalinen valta jättää kaksi vaihtoehtoa: tyytymättömyys, josta Tommi puhuu, ja osaansa tyytyminen. Perinteinen suomalainen työmoraali, pellolla ja paimenessa opittu, perustuu jälkimmäiseen.
Timo 23:45
