26.5.03
Tommin matriarkaalisen totalitarismin teoriaa täytyy sulatella vielä. Lähden liian helposti mukaan kaikenlaisiin puolivillaisiin ajatuskehitelmiin. Siinä on kuitenkin, traditionaalisten sukupuoliroolien taustaa vasten tarkasteltuna, jotain todella oivaltavaa. Muotoilisin perusajatuksen siten, että matriarkaatti ilmenee tahona (T. Nevanlinnan, jota kuuntelen parhaillani radiosta, tunnetuksi tekemä termi), joka tietää mistä pohjimmiltasi olet kotoisin ja mitä pohjimmiltasi tunnet - ja miten sinun pitää tuntea!
Tommin matriarkaattiteoria on kunnon vasemmistolaista ideologiakritiikkiä, jossa henkilökohtainen tosiaan on poliittista. Enpä ole koskaan lukenut mitään likimainkaan sen henkistä yliopistossa kirjoitettua esseetä kuin Tommin keksaisema "Itkukohtaukseni häpykarvojen kasvun yhteydessä". Tommin analyysi antaa tuollaiselle esseetehtävälle vain uutta validiteettia mm. siten, että esseen valantatilanteesta tulee valintatilanne: kenen lauluja laulat? Pätee myös blogeihin.
Teoria on rohkaiseva: se antaa luvan ajatella, että omien ongelmieni tärkein taustatekijä ei olisikaan neuroottinen luontoni, vaan asiat luonnollisina esittävä ideologia. Olen vieraantunut yhteiskunnasta ajatellen, että päänsisäisen elämäni kipupisteet ovat jotain ei-kulttuurista, yksityistä, jotain väistämätöntä ja transsendentaalista - ja kuitenkin häpeällistä. Mitä ne muinaiset roomalaiset muuten horisivat, kun sanoivat että naturalia non sunt turpia? (Tämänkin toki kirjoitti alkujaan kreikaksi auktori nimeltä Euripides.)
Timo 15:40
