24.6.03
Ihmisvoimin yrittävät...
Ilkka Kokkarista (tässä juttuun suora linkki eli permalink, joka ei ainakaan vielä toimi) yhdistää amerikkalaisiin fundamentalistikristittyihin paitsi perusasenne myös yhteinen vihollinen: hirveä harhaoppi nimeltä humanismi. Humanismi on siitä erikoinen oppi, että sen on olemassa lähinnä sen vastustajille. Tämä kertoo joko humanismin hegemoniasta tai vastustajien vainoharhasta. Tosiasiassa sanaa "humanismi" eivät käytä juuri muut kuin ihmiset, joilta puuttuu käsitys sanan historiasta ja jotka ovat jostain syystä saaneet päähänsä, että humanismi on jotain vaarallista.
Siteeraanpa vielä Susi on ihmiselle susi -blogia:
Humanismiin liitetään usein samoja ominaisuuksia kuin skolastikkojen filosofiaan: dogmaattisuus, usko auktoriteetteihin, teleologinen maailmankuva (usko, että kaikkella on tarkoitus, siis mekanistisen
maailmankuvan vastakohta), objektiivisuuden puute ja usko siihen, että omat
arvot olisivat hyvä tapa mallintaa maailmaa.
Kuulostaa dogmaattiselta toteamukselta: "liitetään usein", siis ketkä liittävät? "Humanismia" vastaan propagoivat auktoriteetit, olettaisin, etunenässään Ilkka Kokkarinen ("usko siihen, että omat arvot olisivat hyvä tapa mallintaa maailmaa" on kovin kokkaristiselta kuulostava sekasikiö), joka ei tietenkään kyennyt olemaan käyttämättä yllä olevaa luonnehdintaa humanismin määritelmänä, jotta voisi sen avulla puolustaa väitettään, että libertarismi on humanismia. Voi elämän kevät.
Humanismin ydintä etsittäessä on todellisuudessa hyvin vaikea piiloutua yhdenkään auktoriteetin selän taakse. Sikäli kuin humanismi on Suomessa henkilöitynyt johonkuhun, mieleen tulee vastikään edesmennyt Georg Henrik von Wright. Hän oli perinteitä kunnioittava kulttuuripessimisti, mutta Lupus homini lupuksen luonnehdinnan sopivuus hänen ajatteluunsa tuntuisi vaikealta puolustaa. Kiintoisan keskustelun tästä kyllä saisi aikaan: G. H. v. W. dogmaattisena skolastikkona.
Jos halutaan lyödä lukkoon luonnontieteet - humanismi -dikotomia jotenkin käsitteellisesti johdonmukaisella tavalla, niin voidaan nähdä, että humanismista tai ylipäänsä ismeistä, uskomuksista, arvoista, normeista, toiveista, teoista ym. ja kenties myös käsitteellisistä ja kielellisistä olioista puhuminen on sinällään selvää humanismia eikä mitään luonnontiedettä. Näin määriteltynä humanismi nousee ja kaatuu juuri tällaisen "ihmisen mallintamisen" tai kenties "kielen mallintamisen" mukana. Von Wrightin mukaan ei voi kaatua: hän on kiinnostavalla tavalla argumentoinut, että intentionaalinen, "ymmärtävä" käsitteellistys muodostaa tiedollisen näkökulman, jota ei voi redusoida fysikaaliseen selittämiseen.
Timo 18:41
