12.6.03
Kaikenlaista itseen liittyvää nousee esille, varustettuna lapulla "käsiteltävä blogissa". On jo korkea aika, hop hopi. Samalla toinen puoli minusta kerää todisteita siitä, miten itsestään kirjoittamista pidetään säälittävänä ja miten se on omiaan vain tuhoamaan kirjoittajan uskottavuuden elämän näyttämöllä. Tiedättehän, kerran luuseri, aina luuseri - jos ei muuten, niin pohjimmiltaan. Näin minä tosiaan ajattelen, jos annan mieleni harhailla.
Voisiko joku kuljettaa halvalla kaatopaikalle tämän kelvottoman itsetunnon? Tarjouksia otetaan vastaan. Osoite on ohessa.
Kannattaa tarjota. Joku minua onnettomampi olisi varmasti oikeasti tyytyväinen siihen. Olen minäkin enimmäkseni tyytyväinen, vähän estynyt ja apaattinen vain. Hyvin harvoin olen inhonnut itseäni yhtä paljon kun nyt, yllätettyäni itseni inhoamasta itseäni.
Välillä tuntuu siltä, että vain täydellinen nöyryytys voisi pelastaa ja vapauttaa minut. Tämäkin on hybristä. Kristinuskon mukaan vain Jumalan täydellinen nöyryytys voi pelastaa. Vaikuttaa siltä, että minä olen väistämättä kristitty, sitä enemmän mitä enemmän häpeän kristillisyyteen liittyvää surkeutta ja alistuvaisuutta, ja että ainakin minulle helvetti on olemassa.
Timo 20:47
