30.6.03
Laps_us
Tulin tarkistaneeksi, mitä se Markku kertoikaan Pelle Miljoonasta. Markku ei käyttänytkään laulua Juokse villi lapsi esimerkkinä lapsuuden sinänsä idealisoinnista, vaan jalon villin myytistä, jonka ilmenemismuotona lapsuuden ihannointia tulee hänen mielestään tarkastella. Pahoittelen sitä, ettei esittämäni näkökulma tehnyt oikeutta Markun havainnolle.
Yhtä kaikki puhe lapsuuden ihannoinnin sitoutumisesta jalon villin myyttiin on olkiukolla pelottelua, sillä lasten jättämisestä sivilisaation ulkopuolelle ei kai ole millään muotoa kyse. Periaatteessa ihminen syntyy epäsosiaalisena, mutta kuinka moni omaan lapsuutensa nostalgisesti suhtautuva muistaa koskaan olleensa pelkkien omien tarpeidensa tyydyttämisestä kiinnostunut villi? Tuskin monikaan, arvelisin, ja tuskin monikaan muistaa aivan väärin. Kaikkein olennaisimmaksi koettu "jalostuminen" näyttäisi tapahtuvan varhain.
Lapsessa ei varsinaisesti ihailla sitä, mistä hän lähtee, vaan hänessä ilmenevää mahdollisuutta johonkin parempaan, näkökulman ollessa joko edistysmielinen tai taantumuksellinen. Jälkimmäisessä ei suinkaan painoteta villiyttä, vapautta eikä vahvuutta vaan vastasosiaalistuneen lapsen viattomuutta ja luottavaisuutta. Kristillisissä käsityksissä Jumalan lapseudesta ilmenee tiettyjä jännitteitä näiden kahden näkökulman välillä. Lapsuuden korottaminen, sikäli kuin se ei ole yksittäisiin ihmisiin liittyvää jälkiviisautta tai ilmene pelkästään uskonnollisissa kontekstissa, on yhteiskunta- tai kulttuurikriittistä retoriikkaa. Tyytyväinen tukipylväs ei toivo lapsilta muuta kuin että olisivat mokomat kunnolla ja oppisivat.
Timo 20:28
