25.6.03
Plantunleikkaajan paluu
Jatkaakseni alla kirjoittamastani, oletan, että eräät ns. eliminativistit ovat valmiit hyväksymään intentionaalisen kuvauksen redusoimattomaksi mutta hylkäämään sen juuri tästä syystä virheellisenä teoriana. Tämä muuttuu mutkikkaaksi, jos intentionaalinen mielen teoria on sisäänrakennettu, hard-wired, aivoihin, kuten neurologit tapaavat ajatella.
Kuka nyt on mitäkin mieltä. Keskustelua käydään joka puolella, ja minusta tapaa tuntua, että kun on perehtynyt osaan siitä, niin loput oikeastaan keksiikin itse. Jonkinlaisen mielekkään kuvan saamiseksi, tahtoisin ajatella itse, mutta olen huomannut, että akateemisessa maailmassa siihen ei ole varaa. Jos haluaisi lunastaa palkkion ponnistuksistaan arvosanojen ja tutkintojen muodossa, täytyisi kärsivällisesti seurata aiheen reittejä halki kirjallisuuden, ja siinä menisi ikä ja terveys, ennen kuin oikeasti kiintoisat ongelmanasettelut tulisivat vastaan, jos suostuisivat tulemaan. Mutta nythän on kesä! Kuka minussa oikein ajattelee?
Joka tapauksessa filosofia, jos mikä, on ala, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Polttava henkilökohtainen kysymys on, miten siihen voi luoda järjestystä - tarkemmin: miten säilyttää uskottavuutensa ja välttyy ajattelun entropian liikakasvulta, jos ei hyväksy mielivaltaisia rajauksia.
Kohtuullisen yleissivistyksen varaan rakentuva ajantasainen yleiskuva kaikilta relevanteilta aloilta riittäisivät oman ajattelun pohjaksi, mutta mistä jälkimmäsen saa? Hmm, tässähän on syy heilua mestoilla ja hakeutua piireihin, joissa on tietävää väkeä.
Timo 17:11
