8.7.03
Väliaikatietoja
(Kankeita, unisia lauseita)
En osaa sanoa, kuinka suurelta osin viimeisen muutaman kuukauden aikana tapahtunut positiivinen kehitys mielialassani voidaan laskea bloginpidon ansioksi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että minulle avautumisen mahdollisuus on aina ollut olennainen osa kokemuksen mielekkyyden tunnetta: jos jokin on minkään arvoista, se on myös kertomisen arvoista ja päinvastoin. Siten myös itsesensuurini ei kohdistu vain ajatusten ilmaisuun, vaan suoraan ajattelun itsensä mielekkyyteen. Taipumukseni hysteerisesti ylireagoiden ja samalla kovakalloisuutta osoittaen mieltää kaikenalaiset ajatusten ilmaisemisen (osin kuvitellut) sosiaaliset reunaehdot oman ajatteluni rajoitteiksi on rajoite sinänsä, mutta onneksi koen tavoittavani tällä palstalla juuri sellaisen vapauden ulkoisista esteistä, jota kaipaan. Lisättäköön vielä, että pelkästään yksityisen päiväkirjan avulla en onnistunut kamppailemaan ahtaista ja osin kuvitteellisista sosiaalisista kuvioista kumpuavaa ahdistusta vastaan, varsinkaan kun en yleensä vaivautunut kirjoittamaan jäsentynyttä tekstiä, vaan tyydyin kryptisiin toteamuksiin. Toisaalta blogiharrastus on näissä suhteissa paitsi lääke myös myrkky tai ehkä jopa parannettava sairaus itse: se antaa mahdollisuuden harrastaa egosentristä kommunikaation simulointia (itsen kannalta) uskottavasti ja kenenkään häiritsemättä. Pistää mietteliääksi: yksityinen ajattelu yleensä on suhteellisen egosentristä jonkin jutun simulointia...
Tuossa hieman alempana näkyvä hämärä toteamus muuten liittyy Markun kanssa käymääni keskusteluun, josta tuli jotain hyvin epämääräistä. Joskus vain alkaa näyttää siltä, että jonkin aiheen (omasta mielestäni riittävän) mielekäs käsittely vaatisi niin perusteellisen analyysin, ettei se maksaisi vaivaa, vaikka lukijat unohdettaisiinkin.
Timo 01:31
