8.8.03
Aikakamera
Olettaisin, että ruutu päivässä -idea on varmasti ainakin sata vuotta vanha. Siksi olisi kiintoisaa tietää, millainen on sen tähän mennessä pisimmälle viety toteutus. Google-haku
"one frame per day" antaa joitain esimerkkejä idean levinneisyydessä.
Sydänkesän tienoilla mietin, että täytyisi konstruoida sellainen kuvan joka päivä aina samaan kellonaikaan ottava kamera, joka voidaan upottaa tukevasti vaikkapa vankkaan kiviseinään ja joka toimii energianlähteineen ja tallentimineen luotettavasti noin 500 vuotta, eli ajanjakson, jonka kuluttua jälkipolvilla olisi käsissään todella elämää suurempi kokoillan elokuva. Ideani oli, että tällaiset kamerat tarkkailisivat mykkinä todistajina muutoksia erilaisissa tunnetuissa ja miksei tuntemattomammissakin maisemissa.
Kun kerroin ideastani runoilija Nummelalle, tämä kertoi kehitelleensä jo vuosia sitten tarinaa miehestä, joka ottaa kasvoistaan joka päivä samanlaisen kuvan: sama ilme, sama etäisyys, sama kuvakulma, sama valo. Toden totta, voihan kuva per päivä -nopeudella valotetulla filmillä periaatteessa esittää paitsi kasvien kasvua ja rakennusten rakentumista myös ihmisen kasvua ja vanhenemista. Memento mori: 24 kuvan sekuntinopeudella esitetyssä elokuvassa jokainen minuutti vastaisi neljää vuotta, ja noin 18-kesäisenä projektinsa aloittavan kuvaajan voi odottaa jättävän perinnöksi ehkä varttitunnin mittaisen pätkän, ei ainakaan paljon sitä pitempää. Kuvan välkkymisen ja heilumisen minimoimiseksi tämä reipas nuori voisi upottaa kalloonsa ruuvit, johon kamerateline huppuineen ja valonlähteineen kiinnitettäisiin. Projektissa voisi olla mukana useita ihmisiä, joiden elämän filminauhat voitaisiin sitten joskus myöhemmin esittää yhtä aikaa.
Käytännössä ei haittaisi, vaikka väliin jäisi päiviä tai viikkojakin, jolloin kuva jää ottamatta. Tärkeintä on, että kuvien ja päivien määrä saadaan mahdollisimman pian täsmäämään. Kuvaaminen muodostuisi samalla yksinkertaiseksi rutiiniksi, joka olisi varmasti helpompaa kuin korkeatasoisen "verkkolokikirjan" pito. Silti luultavasti moni on jo julistanut bloggaavansa hautaan asti, ja jotkut saattavat onnistuakin aika hyvin tällaisissa pyrkimyksissään, jolloin projektin lopputulos on tuskin ihan vartissa ohitettava.
Tunnisteet: aika, taide, valokuvaus
Timo 21:30
