3.8.03
Rispektii!
Raapustelin siis perjantainakin jotain, ja päätin julkaista merkinnät alkuperäisessä muodossaan, vaikka... katso itse, vaikka ei siellä mitään mielenkiintoista ole (paitsi se linkki). Olin silloin väsähtänyt ja sekaisin, kuten olen ollut suurimman osan aikuisiästäni, mutta nyt olo on parempi - itse asiassa se oli aivan loistava ennen kuin istuin tähän! Monet asiat tuovat iloa: Taidehallissa Eero Aarnio -näyttely, jossa juuri kävin (suosittelen, enää viikko aikaa), auringonpaiste ja tietenkin kauniit naiset, kuten surullinen muusani, jolla on kyky ymmärtää, mikä oikeasti tukee minua. (Johan kuulostan epämiehiseltä, mutta I have no problem, kuten Kokkarinen sanoisi.)
Tauon pitämisestä en ole varma, mutta koetan tavoittaa terveemmän otteen kirjoittamiseen, ja yritän siksi pitää huolen, että mielenrauhani on blogatessa niin vakaalla pohjalla kuin mahdollista. Kirjoittelen toki muistiinpanoja kuten ennenkin, mutta en tee julkaisemisesta numeroa. Tämä tällainen fiilisten kirjailu ja selittely ei takaa rauhaa, sillä pelkästään näillä eväillä en katso voivani osoittaa riittävää kunnioitusta lukijaa ja itseäni kohtaan. Itsensä ja lukijan kunnioittamista ei voi helposti erottaa toisistaan, muun muassa siksi että jokainen on itsensä ohittamaton esilukija. Joka tapauksessa yritän kunnioittaa: kaunan ja pilkan kylväjäksi minusta ei ole, sillä osun kuitenkin ensiksi omaan nilkkaani.
Timo 18:45