30.9.03
Hokia
Opiskelijaruokalassa oli tarjolla eliötä, josta en ollut koskaan kuullutkaan, hokia. Siis mitä? "Hoki on hokia", voisi hokea. Arvelin, että kyseessä mahtaisi olla jokin pohjoisten valtamerialueiden turskakaloista, niitähän on monenlaisia, seiti, kolja, molva, mitä kaikkea; tuo kalaheimo ei ole vahvaa aluettani (sen edustajat eivät kuulu tavallisimpiin akvaariokaloihin). Se(i[ti])ntapaiselta se näyttikin, ei kovin houkuttelevalta. Olin nauttinut mielestäni tänään jo tarpeeksi kalaa, joten otin uunihokin sijaan kalkkunamurekepihvin. No, toki vähän silliä salaatin kera, kun sitä kerran on tarjolla. Roteiinia, roteiinia.
Tätä outoa sanaa googletellessa tuli mieleen, että se voisi olla japanilainen kalannimi, vaikka kaikki turskat ovatkin oletusarvoisesti norjaa... Japaninkielinen nimi antaisi merenelävälle heti tietyn kulinaarisen sädekehän. Otukselle löytyi kuitenkin tieteellinen nimi Macruronus novaezealandiae, eli polynesialaisista kielistä puhuttaneen ja lestikaloista joka tapauksessa. Tässä vaiheessa alkoi hieman harmittaa: olisin voinut heittää kitaani kaukoperäistä Uuden-Seelannin lestikalaa, vetistä tehokalastuspakastetta toki ja näemmä turskamaisten kalojen lahkoon kuuluvaa, muttei seitiä sentään.
Lestikalat ovat hassun muotoisia: pää suuri, pyrstö pitkä. "Monilla lajeilla peräaukon luona on rauhanen, joka erittää valaisevaa limaa", tietää Eläinten maailma, Otava 1974, kertoa: "Tämän artikkelin kirjoittaja muistaa vaikuttavan kokemuksen öiseltä mereltä Irlannin länsipuolella: kalastajien nostaessa lestikaloja muiden kalojen mukana laivan kannelle niistä lähti loistavansinisiä, säteileviä viiruja ympäriinsä."
Tässä hokitietoa: "In fact you eat it every time you order a Fillet'o'Fish at McDonalds." The Real McFish, indeed.
Timo 18:25
