Ihan Zeppona
En ole viime aikoina ollut kovin innokas elokuvissakävijä. Lompakkooni oli jäänyt kolmen alennuslipun nippu, joka uhkasi vanheta eilen. Sandrew-Metronomen teattereissa ei pyörinyt mitään kovin mielenkiintoista, varsinkaan kun Dogville ei ollut torstain ohjelmistossa. Onneksi alennuslipukkeet saattoi vaihtaa lipuiksi myös ensi viikon näytöksiin. Niinpä minulla on nyt pari pilettiä edellä mainittuun elämykseen ensi keskiviikoksi (ei, en ole kaupittelemassa niistä kumpaakaan). Yhden lipun käytin itse saman tien: katsoin Käen, joka oli lähinnä sympaattista hömppää. On sinällänsä mielenkiintoista, miten Suomi- ja Lappi-eksotiikka uppoaa nykyvenäläiseen yleisöön. Mahtoikohan se jylhä järvi olla Nuorttijärvi (Verhnetulomskin tekojärvi)?
Ajanhukalta tuo elokuva oikeastaan tuntui, etenkin jos sitä vertaa unimaailmaan, jossa usein tapahtuu todella paljon todella lyhyessä ajassa. Näin nimittäin juuri edellisenä yönä, toissa yönä siis, harvinaisen paljon selkeästi muistuvia ja enimmäkseen elokuvamaisia unia. Jotkin olivat hyvin lyhyitä, välähdyksenomaisia.
Eräs unistani vaikutti valistusaikaisen brittisatiirin filmisovitukselta: siinä oli arvokkaita äijiä, jotka olivat jakautuneet kahtia siten, että toisilla oli mustat ja toisilla teräksenharmaat hiukset (tai peruukki), sekä huijari, jolla oli olematon laivanvarustamo tai mikä lie 'seafaring company'. Kun huijattava ilmoitti, ettei ole kuullut moisesta yhtiöstä, veijari vastasi 'oh' oikealla äänensävyllä, ja huijaus edistyi mukavasti.
Toinenkin unikohtaus oli elokuvallinen, ja brittiyläluokka pysyi kuvassa mukana. Kyseessä näytti olevan ns. vaihtoehtoinen toisen maailmansodan tilanne, sellainen, jossa saksalaiset ovat onnistuneet nousemaan maihin Englannissa. Pätkässä esiintyi pönäkkä tweedpukuinen tilanomistaja, joka eräässä vaiheessa näki ryhmän mutaisia sotilaita asemissa tien penkalla, syöksyi heidän keskelleen, sai aseen ja muuttui action-sankariksi, joka tulitti pitkää sarjaa uljaasti polviasennossa. Ase oli anakronistisen näköinen, sellainen rynkyntapainen - ja ennen muuta epäuskottavan kookas yhdellä kädellä [!] käsiteltäväksi, mutta mikäpä ei aidolta gentlemannilta onnistuisi.
Kolmas uni: Olin kadulla tai ehkä jonkinlaisessa käytävässä. Kännykkäni soi. Soittoääni selvästi yritti olla se sama Scott Joplinin renkutus, joka on vanhassa puhelimessani (olin juuri intoutunut vaihtamaan uuteen). Katsoin alaspäin ja huomasin, että olin alasti. Olin jättänyt vaatteeni taakseni. Alastomuus ei sinällään häirinnyt minua. Ongelma oli siinä, että kännykkä oli yhä oikean rintataskun kohdalla: siellä se soi ihon alla, kulmikkaana muhkurana.
Neljännessä mieleeni painuneessa välähdyksessä olin taas passiivinen katsoja. Konteksti oli lähinnä tv-ruutu, ja kyseessä oli mainos. Mainoksessa syvän punaiseksi sävytetyn talviöisen tunnelmakuvan päälle ilmestyi teksti: "Ei ole Zeppona helppo olla." Ymmärsin, että Zepon (oikealta nimeltään ilmeisesti jotain sinnepäin) pulju tässä esittelee joulutarjouksiaan. Seuraavaksi taustakuvan päälle ilmestyi hieman alaviistosta kuvattu joulupukkihahmo, joka pyöri akselinsa ympäri pitäen kynttilöitä sivuille ojennetuissa käsissään. Pukin punanuttu oli kartiomainen ja päänkin päällä taisi olla kynttilä. Pukin pöllämystynyt naama oli arvatenkin Zepon itsensä. Taustalla soi jouluinen soittorasiamusiikki. Tarkempaa mainosinfoa pulpahti pukkihahmon viereen tai paikalle. Arvelen, että jouluaiheen tipahtaminen uneen näin hyvissä ajoin liittyi tällä kertaa siihen, että olin edellisenä iltana kirjoittamassani sähköpostiviestissä tuonut esille paitsi leffainnostukseni lopahtamisen (ja käyttämättömät liput) myös sen tosiasian, että pidän joululauluista!
Uniini tulevissa mainosideoissa ei ole välttämättä mitään, mikä ei tulisi alan ammattilaisillekin mieleen. Kun Mercedes-Benzin 'tuplalyhtyinen' E-sarja tuli markkinoille joskus 90-luvun puolivälissä, näin unen mersumainoksesta. Siinä oli lähikuva silmästä, jossa oli kaksi iiristä (pupilli kummassakin), isompi ja vieressä hieman pienempi. Muistan selailleeni myöhemmin Tapiolan kirjastossa Wired-lehteä ja nähneeni siellä mainoksen, joka ei ollut Mersun, mutta jossa oli juuri tuollainen silmä, koko sivun levyinen. Ettei tämäkin vain ollut unta?
Timo 22:42
