22.10.03
Skhole
Jos on sanottavaa, haluaa kirjoittaa. Mutta jotta voi kirjoittaa, on opittava kirjoittamaan, ja oppimisen kannalta voi olla hyvä kirjoittaa jotain sellaistakin, mitä ei kovin kiihkeästi välitä sanoa. Sillä sanomisen halu voi vääristää sen, miten tekstinsä näkee.
Jos todella haluan sanoa jotain, pysyvästi ja vakaasti, voin käyttää sen sanomiseen niin paljon aikaa kuin tarvitsen. Mutta miten usko siihen, että on sanottavaa, voisi säilyä riittävän kauan, vaikka sanottavaa olisikin? Kieleni on kömpelö, mutta tahtoni on vielä kömpelömpi. Sitä on notkistettava. Taipumattomalla tahdolla ei ajatteleva ihminen tee mitään, ellei hän sitten halua pelotella lapsia, mitä kovin ihmettelisin, mutta murtumaton on välttämätön.
Jotenkin, johonkin on tyhjäkin toimitettava, jotta se täyttyisi ja täysi toimisi. Miksi ei esiin, miksi ei blogiin. Sillä tämä tyhjä, tämä levottomuus odottaa jotain, ja ikään kuin tämä odotus kruunaisi, antaisi sille koko ajan lisää arvokkuutta. Ollessani omin nokkineni, tyhjän panttina, en yleensä koe tuhlaavani aikaa, usein kylläkin käyttäessäni aikaa johonkin tiettyyn. Kaiken tulisi olla vapaa-aikaa, vain siten voisi todella saada aikaan jotain. Kyllä, vain todelliseen vapaa-aikaan voi saada.
Timo 23:55
