5.10.03
Yökylässä yo-kylässä
Palasin Turusta täynnä brutaalia voimaa. Katsokaas, viime aikoina minussa on ilmennyt elämän nälkää, joka ei tyydyty tuosta vain. Urgh. Ja sitten ajattelin ottaa nokoset. Viimein nousin urheasti kirjoittamaan.
Turku on hyvä paikka: Tämä joen varteen ja kukkuloiden väliin rakennettu kaupunki on hahmoltaan klassisempi kuin itse Rooma, vaikkei roomalainen auguuri ole siellä koskaan suorittanut orientaatiota. Selkeässä ja kompaktissa asemakaavassa jokainen perusasia on paikallaan: joki, satama, linna, rautatie, tori, kirkko, yliopistokampus kaupungin jatkeena - ja hurjan pojan koti, eli tällä kertaa ylioppilaskylä. Sen erääseen betonipihapiiriin sijoittui eilinen opiskelijaseminaari, jonka saunontaosuus minulta jäi väliin, kun keskustelin pihapiirin erään asukin, hurjan Panu Höglundin kanssa tämän kotisolussa. En todellakaan harmittele sitä, etten ehtinyt saunaan. Edelleen samassa korttelissa, ellei peräti samassa talossa kuin Panu, asui myös pohojalaastaustaanen filosofian opiskelija Jussi, jonka tarjoamasta yömajoituksesta (tosin vuorokaudenajan voi kyseenalaistaa) olen kiitollinen. Ja tytöt olivat mukavia. (Mutta Turun Sanomien Treffi-viikonloppuliitettä älyvapaampaan julkaisuun en muista aikoihin törmänneeni.)
Kielitieteilijä Höglund elää kyvykkään ja asioilleen omistautuneen miehen askeettista elämää. Se on periaatteessa ihailtavaa, mutta askeettisuuskin vaatii tiettyä stilisointia ollakseen elämänmuotona vahva, joustava ja kokonainen. Elämänpiirissään tämä iso mies vaikuttaa aivan tarpeettomasti haavoittuvalta. Tilanteelle on tehtävä jotain. Panu voisi hyvin yksinkertaisin keinoin kehittää suojakilvekseen (nimenomaan, vihollisiltaankin kannattaa oppia) tietynlaisen panuvormun tai panuformun - sanana jälkimmäinen kuulostaa äkkipäätään panummalta. Formussa olisi kolme kerrosta: keho, asu ja tila. Konkreettisempia ideoitani minun on markkinoitava asiakkaalle itselleen.
Timo 23:44
