|
|
20.11.03
Pelleksi ei synnytä
Kaulukset ovat pystyssä, jotta leuka pysyy asennossa, katse tiessä. Välillä mulkoillaan, miksipä ei. Yksin mitataan tihkuista katua. Se oli kyllä runoilija Nummela, joka sen äkkäsi kaupungilla, mustan kaksirivisen kapeauumaisen päällystakin. Enkä myy sitä hänelle. On niin tärkeää, luvattoman tärkeää, tunnistaa hahmo. Minusta tulee viitteellisin piirtein dostojevskilais-kierkegaardilainen, enkä pane sitä pahakseni, en, vaikka kirjoitusvireeni on kaukana ohimolohkoepileptisestä vimmasta. En, vaikka "kiihkeä" kuulostaa itseni tuntien vitsiltä. Ja kenetpä tuntien ei. Mutta olen muuttunut luvattomankin luontevasti ja muutun yhä. Alan tarvita vaatteitakin, minä.
Timo 22:20
|
