15.11.03
Pinnan alta
Perjantai. Vanhan kuppilassa kaikki näyttivät pukeutuneen punaiseen ja mustaan. Filosofi Nousiainen kehitteli artikkeliluonnoksessaan ajatuksenvapauden periaatetta tietoisuuden vapautena kaikesta siihen kohdistuvasta ulkopuolisesta kontrollista. Kävin tiedostavan nuorison edustajiston kanssa todistamassa saksalaista elokuvaa Good Bye Lenin. Kahvilassa (illan kolmannessa, muistelisin) koetin kysellä edustajilta, miten olennaista on valtamediakritiikki, kun Internet on keksitty.
Mainittakoon, että tämän kahvilan meriakvaariossa oli tapahtunut katastrofi. Yksi ainoa täpläpreussinahven oli jäljellä ja sekin henkitoreissaan. Akvaariota huoltava asiantuntija kuulemma käy aika harvoin. (Oman akvaarioharrastukseni jatkoon liittyneet ongelmat sain sivumennen sanoen ratkaistuiksi tänään.)
Yön vaihtuessa aamuksi taapersin veljeni kanssa pitkin mökkitietä. Punainen pulkka, jota veljeni veti ensin, kunnes minäkin koetin, 'tihkaasi', kuten eteläpohjalaiset sanovat, eli ei luistanut, ei sitten mitenkään. Päädyin siitä suunnittelemaan mielessäni erilaisia ihmisvoimin liikkuvia kulkulaitteita (mm. soutu-): tuollaisten mekaanisten vekottimien ideoinnissahan valistunut kansanfysiikka ja aistimelliset mielikuvat riittävät varsin pitkälle, kuten arkkitehtuurissakin. Lopulta sitten tuli vastaan tuli valtava kultakupolinen rakennus, kuulemma "intialainen kirkko" jossain päin Amerikan Yhdysvaltoja. Kupolin alla saatoin ihmetellä "maailman ainoaa pussittamalla palvontamenoja suorittavaa" heppua, joka oli pukeutunut buddhalaisen munkin asua muistuttavaan oranssiin viittaan mutta jonka hiustyyli edusti hieman räväkämpää koulukuntaa: miehen tukka sojotti ylöspäin tulipunaisina piikkeinä. Pussitusyritys oli onneton, hyvä jos korirenkaaseen osui, mutta mies ei siitä hätkähtänyt, vaikka uskottiinkin, että heiton onnistumisesta riippui avaruussukkulaohjelman kohtalo. Jenkkimunkkien poppoo alkoi saman tien pelata keskenään katukoristyylillä, ja niin alkoi korejakin vähitellen syntyä. Ilmeni, että oikeastaan koko suunnaton temppeli oli eräänlainen urheiluhalli eli -pyhättö kuten sanotaan.
Aiemmin viikolla, tarkemmin sanoen torstain vastaisena yönä, näin hirveän määrän unia, jotka olivat omasta mielestäni iskevämpiä ja jäntevämpiä kuin viimeöiset (lieköhän muuten tämä mielitekoni arvostella ennemmin uniani kuin vaikkapa elokuvia tai levyjä silkkaa ääriegosentrismiä, laiskuutta ja epäsosiaalisuutta vai sittenkin varteenotettava kulttuurisen vastarinnan väline): Heräsin jatkuvasti unesta uneen. Yhdessä niistä naisseuralaiseni kysyi, kuka oikeastaan olen; toisessa seurasin sivusta, kun tri Sam Inkinen puhui pöytäkumppanilleen musertavan asiantuntevasti ja älykkäästi erinäisistä tärkeistä ja vakavista asioista mainiten ainakin eläkevakuutukset.
Eläkevakuutukset kummittelivat unessa siitä syystä (sainpahan tämän aasinsillan viimein rakennetuksi!), että minun piti kirjoittaa seuraavaksi tulossa oleva merkintä jo kauan sitten.
Timo 23:06
