19.12.03
Lupsahdus
Hankin kannettavaani erillisen näppäimistön. Istuskelen sängyllä puolittaislootusasennossa ja aloittelen kukaties tuottoisaksikin osoittautuvaa kirjoitusrupeamaa. Aivan niin mukavaa kuin kuvittelin tämä ei ole, mutta enimmäkseen sana virtaa niin kuin kuuluu. Kasan Jussi kirjoitti eilen lupsakkuudesta, ja tästä rohkaistuneena tahdon osoittaa tiettyä lupsakkuutta lukijoitani kohtaan. Joulumieltä jopa: Satiaisaa koulua -tekstiviestit täyttävät pian eetterin, ihmiset iloitsevat kaikesta yrittämisestä huolimattakin. Joululauluja soitetaan jo radiossa, laulaja on kuoro kuten kuuluu: Jos joululaulu halutaan esittää soolona, laulajan on silloinkin parasta olla suuri.
Lukijalle on paras kirjoittaa kuin ystävälle. Siinä ei ole mitään halpahintaista: ystävälle saa sanotuksi sen, mikä on sanottava. Jos kuvittelen vastaanottajan passiivis-aggressiiviseksi tärkeilijäksi, kaikki ajatukseni ovat vääriä, väärennettyjä. Ei tarvitse kuin kuvitella ystävällinen naama ( :-) ), niin olo on taas vapaa ja luottavainen, kuten sananvapautensa käyttäjällä olisi hyvä olla.
Timo 22:22
