8.1.04
Edes jotain
Masennus uhkaa. Se uhkaa jatkua, nimittäin mahdollisuuksien tuhlautuminen omassa henkisessä köyhyydessä, vaikka juuri eilen illalla kirjoitin liikuttuneena pienelle muistilapulle (maksuautomaatin kuitti, jossa on myös huonejärjestyksiä ja -kaluja esittäviä pieniä riipusteluja sekä pari epämäääistä naamatauluakin) "Palaan ajattelemaan!" samalla kun lueskelin aina luotettavaa Niin & Näin -lehteä. Uusimmän numeron kansi herättää kysymyksiä: onko se jäänyt vai jatetty blankoksi? Varmasti jossain vaiheessa intentioksi on ilmaantunut se, että tällainen kysymys heräisi. Kun katsoo suljettua lehteä, voi reflektoida: voihan ajattelulenkin aloittaa näinkin, mutta maksaako tämä vaivan?
Masentavinta on oma järjestelykyvyttömyyteni. Ymmärtelen kyllä mielelläni kaikenlaisia struktuureita ja systeemeitä, tai kuvittelen ymmärteleväni, mutta en osaa sovittaa itseäni yhteenkään. Oman toimintani mittakaavassa tuotan lähinnä kaaosta. Asiat saavat ehkä jonkinlaisen siedettävän järjestyksen pitkän evoluution tuloksena, mutta tuntuu siltä, ettei oma elämäni tahdo riittää tuollaiseen oppimisprosesiin. Onko hajamielisille tukipalveluita? Miksei MielenJärjestäjät voisi olla yhdistys?
Sosiaalisesti herkkänä jänishousuna imen kaikenlaisia vihjeitä ja ohjeita, joita esim. blogeissa vilisee. Tuossa heti joulun jälkeen näin unessa listan otsikoista, joiden joukossa oli sellainen kuin Tiedä, että "tsot" vaikuttaa päättelyysi. Monet vihjeet ja ohjeet ovat vahingollisia (kuten tämä hävyttömän hyvin toteutettu provokaatio vakavaksi kritiikiksi tulkittuna; päässäni löi tyhjää raivostuttavan pitkään, ennen kuin pääsin irti koko pirullisesta retorisesta asetelmasta, joten aloitan uuden vuoden toivon mukaan tietyiltä osin karaistuneena), mutta Tommipommin kirjoitus kirjoittamisesta on täyttä asiaa kaltaiselleni sanakäyttäjälle, joka on lyhytjänteinen, keskittymiskyvytön ja turhautunut ja joka ei pysty välttymään bloginpidossaan tietyltä kunnianhimolta. Erittäin rohkaiseva puheenvuoro, joka kokoaa hyvin yhteen monia Tommin motiiveja.
Kunhan vain aloittaa jostain, vaikka vaikeuksista itsestään! Ei tarvitse pelätä juuttuvansa alkuvaikeuksiin, kun vain hyväksyy kirjoittamisensa. Hajamieliselle oman tilan pohtiminen on sikäli hyvä prosessin alkupiste, että se on kokoava: kun voi todeta jonkin yleisen ongelman, voimat tuntuvat keräytyvän.
Koetan työntää pääni sisältöä nettiin. Tämä on vain ajattelua eikä työtä, tai ehkä kyse on vapaaehtoistyöstä, järjestymättömän datan tuottamisesta tätä hetkeä viisaamman vastaisuuden varalle. Tällainen on vähemmän tärkeää kuin verenluovutus, mutta varmasti arvokasta, kun sitä harrastaa tarpeeksi moni. Välittömimmin verkkoepistolan kirjoittaja on avuksi ystävilleen ja samanhenkisille. Sananvapaus kehittyy sitä kautta, että asiat tulevat privaateita konteksteista julkisen puhunnan piiriin. Varsinkin kirjoittajien itsensä kannalta tämä on ratkaisevaa. Se, kuinka monta lukijaa itse kunkin vaatimaton juttu tavoittaa, on toissijaista. Kunhan ajatus on vapaa.
--
Olen edelleni (sic) huolissani Sorsamatin arkistojen kohtalosta. Matti tietää kuitenkin yhä kiintoisimmat kirjat ja, mikä hienointa, näyttää hallitsevan niiden viidakkoa lempeällä mutta lujalla kädellä.
Timo 14:10
