24.1.04
Pöllö ynnä monni
Safari sai ikävän lopun. Olin jo melkein valmis, kun se kaatui ja koko merkintä katosi. Yleensä en kirjoita Bloggerin tekstinsyöttöikkunassa, mutta tällä kertaa unohdin neuroottisen varovaisuuteni, ja mitenpä kävikään. Mielenkiintoista, miten juuri sisällön joutavanpäiväisyys tekee helpommaksi kestää ajan tuhrautuminen siihen, että kirjoittaa kaiken uudelleen.
Kerroin kerran piirtäneeni pienenä pöllöjä. Tuolloin hallitsi MTV:n ideaalisen pyöreä pöllötunnus pientä maailmaani. Mustavalkoisuus ei haitannut - päinvastoin muistan pettyneeni, kun väri-tv paljasti arvokkaan mustan pöllön arkisen sinisyyden. Toisaalta tajusin jo varhain uppoutua kirjoihin. Kirjoissa eläinhahmot olivat läheisempiä kuin ihmiset.
Piirsin tädilleni "poropöllön": hänellä on edelleen tallessa postikorttia pienempi piirrokseni lapinpukuisesta pöllöstä (lapikkaiden muotokielen omaksui sittemmin Leningrad Cowboys) - niin uskon, mutta entä oma pöllösuhteeni tänä päivänä?
Pöllö on kulunut ja helposti lapsekkaaksi mieltyvä symboli. Mutta kun nuori polvi halajaa Pöllölle uutta ilmettä, on vanha partakin etsiskellyt ilmassa lennelleiden ideoiden tueksi kuvia pöllöistä, lähinnä lajista Athene noctua, joka on nyt tuttu monella kielellä. Siinä vierähti iltapuhde.
Eläinkuvateemasta pykään näppärän aasinsillan (kun oikein joutava hetki tulee, pakisenpa palstallani paavin parrasta ja aasinsiltojen rakentamisesta) seuraavaan vaatimattomaan merkintään:
Digikamerani alkuperäinen käyttötarkoitus toteutui viimein: sain eilen (torstaina) kuvan akvaariossani majailevasta tuntemattomasta imumonnista. Lapsuuden eläinkirjasta löydettynä se olisi jäänyt varmasti mieleen kiehtovana. Mutta koko lajia ei tunnettu tuolloin, jos vieläkään. Pieni viehko salaperäisen salamanterimainen kala, ja minulla on niitä kaksi!
Timo 01:19
