6.1.04
Twelfth Night
En ole kirjoittanut reiluun viikkoon: Liikaa itsetyytyväisyyttä ja -kritiikkiä, liikaa sanottavaa ja kirjoittamisen halua, liian vähän aikaa ja tahtoa. Äidin helmoihin vetäytyminen ja sukulointi suosii marginaalikirjoittamista, urbaani sukkulointi taas ei. Maalla omiensa puhuminen ja narsismi tuntuu viattomalta, kun ei turvastansa pääse kuitenkaan mihinkään. Helsingissä pääsen, huomaan. Olen helppoa, käyttökelpoista ja yhä käytetympää seuraa. Annan naisten mielistellä ja naureskella, ettei vain nousisi miehellä hattuun... Bloggaaminen ei haittaa sosiaalista elämää, mutta sen motiivien ja periaatteiden on mukauduttava muuttuneeseen tilanteeseen, kun sosiaalinen pääomani on alkanut karttua.
Herkkäaistisena sosiaalisena eläimenä ymmärrän hyvin, että Svenille blog on paikka, jossa kuninkaatkin käyvät yksin. Tunkiota voi kukin tonkia omalla vastuullaan. Idea julkisesta pöytälaatikosta ja sielupuolen päiväkirjasta toteutuu tuossa tekstiläjässä paremmin kuin omassani, kun taas kaikki tähänastiset linkit interblogistiseen tai vastaavaan keskusteluun ovat tuomittuja syntymään kuolleina: Yksityisyys häiriintyy heti, eikä kyse ole kuitenkaan keskusteluun osallistumisesta, vaan ohuen seinän takaa kuuluvan hälinän provosoimasta harkitsemattomasta hölinästä.
Tuli tästä mieleen, että avokonttori muistuttaa julkista WC:tä eriöineen ja että
kuningas Eglonin
kuolema muistuttaa Arkhimedeen kuolemaa:
-"Minulla on sinulle viesti Jumalalta."
-"Älä sotke ympyröitäni!"
Timo 01:46
