9.2.04
Kartanpiirtäjä muistelee
Poikasena viehätyin kartoista ja suomalaisesta järvimaisemasta. Murrosiässä käynnistyi fraktaaligeneraattori: Piirsin loputtomiin jatkuvia mutkittelevia rantaviivoja, mannerjään vetäytymissuutaan venyviä. Suunta on Järvi-Suomessa kaakosta luoteeseen.
Vaikka Suomi on tuhansien järvien maa, vettä ja rantaa oli minusta kuitenkin liian vähän: Veden ja maan eloisa vuoropuhelu puuttuu niiltä laajoilta alueilta, joilla näivettävä ojien, purojen jokien suonisto imee mehut maasta. Surin ihmisen kuivattamia järviä ja soita. Höytiäisen lasku oli katsannossani suurin maatamme kohdannut onnettomuus.
Ideataivaan Suur-Suomessa järvien kirjavoima maisema jatkuu maan ääriin, pohjoisen pallonpuoliskon ympäri, tasokartalla äärettömiin. Kun hahmottelin Suomi-Neidolle rehevämpiä ääriviivoja, pyrin ottamaan mukaan jännittävimmät järvialueet itärajan takaa.
Itsenäisen Kanadan olemassaolo on kieltämättä ongelma. Siitähän seuraa muun muassa, että Suur-Saimaan rantaviiva ei ole maailman pisin. Lake of the Woods vie voiton.
Nurkkapatrioottina sain olla kateellinen savolaisille. Fantasioin, että Etelä-Pohjanmaalle seudulle, jossa asuin, putoaisi meteori, jonka synnyttämän kraaterin reunavallit patoaisivat Lapuanjoen, niin että pellot muuttuisivat järviksi. Kyrönjoki tarvitsisi toisen kiven taivaalta. Vain luonnonmullistus kelpaisi; tekojärvistä en ole koskaan pitänyt.
Omat juureni ylsivät järvimaisemaan, ihmeelliseen saareen, jossa äitini on syntynyt. Asuin ja kävin koulua mutaisen joen rannalla paikassa, jossa ihmiset tuntuivat kuivilta ja näivettyneiltä.
Timo 00:50
