3.2.04
Nimimerkeistä
Vaikka pidän nimimerkin takana piilottelua joiltain osin ikävänä ja asiattomanakin ilmiönä, maalais-Jukka näyttäisi käsittäneen tutkivan journalismin mission hieman oudosti: Ovatko nettikirjoittelua nimimerkillä harrastavat yksityishenkilöt niin tärkeä ilmiö, että tekijöihin esiinkaivelua voi perustella jonkinlaisella lehtimiesetiikalla?
Kannatan kätkeytymättömyyden periaatetta, sitä että yhdessä pidetään yllä ja vahvistetaan vapautta kirjoittaa omalla nimellä. Tämä koskee lähinnä mielipidetekstejä, keskustelua ja asiajournalismia.
Lienemme yhtä mieltä siitä, että yksityinen, intiimi päiväkirjateksti ei tarvitse oikeita nimiä. Toisaalta todella arkaluontoisia paljastuksia ei ainakaan Pinserin listan kautta julkisuutta hakevissa päiväkirjoissa juuri esiinny, ymmärrettävistä varovaisuussyistä.
Toinen, minusta oikein hyvä peruste olla käyttämättä omaa nimeään on taiteellinen vapaus — lupa verhoutua salaperäisyyteen ja kirjoittaa jonain muuna kuin omana harmaana itsenään, rakentaa "virtuaalipersoonallisuuksia", jotka voivat vaihdella poeettisesta alter egosta proosalliseen fiktiiviseen henkilöön, jopa suoranaiseen provokaatioon. Olen itsekin haaveillut sellaisista, jopa useista, mutta yhdenkin luominen on erittäin vaativa projekti. Pseudonyymin tai leikkisän nimimerkin käyttö kuuluu kokeelliseen tai muuten muotopainotteiseen kirjoittamiseen, ja aivan erityisesti pakinan perinteeseen, mikä nähdään myös Blogariassa.
Täytyy myös muistaa, ettei kuvataiteilija signeeraa teostaan ennen kuin se on valmis. Samalla tavoin (pöytälaatikko)kirjailija voi säästellä allekirjoitustaan ja täten pidättäytyä tunnustamasta blogiaan muuksi kuin luonnosvihkoksi tai koekentäksi.
Timo 20:35
