18.2.04
Stoa poikineen
On ikävää, että Tommipommi on lyhennellyt viimeaikaisia merkintöjään ja näin peitellyt jälkiään, joita oli todella jännittävä seurata. Ymmärrän, että ajattelutyö on saatava loppuun, eikä inhon osoittaminen varmaan sovi tavoiteltuun muotoon. Tommin projektista on ehtinyt kuitenkin hahmottua dramaturgia, joka on monumentaalinen, vähintään shakespearelainen ristiriitaisuudessaan. Tommi projisoi häikäilemättä vallanhimonsa ja muun tunne-elämän ja etenkin itse projektion eli poismanaamisen toisiin tyhmempiin ihmisiin (mistä syystä hänen täytyy korostaa, ettei hän itse ole vertailukohta vaan aivan erityisen tyhmä). Lukija, jonka niskaan tuo kaikki sälytetään, tuntee sekaisin sääliä, huvittuneisuutta, kauhua, ihailua ja syyllisyyttä. Sehän meille masokisteille sopii. Ei ihme, että miehen palsta on suosittu.
Markku toteaa:
Mitä vähemmän ihmisryhmä on päämäärähakuinen organisaatio, sitä enemmän ihmiset käyttävät vapautuvan ajan keskinäiseen statuskilpailuun ja sitä raadollisempaa se on.
Voidaanko osoittaa, että tämä pätee myös kaveriporukoihin?
Statuskilpailun raadollisuus riippunee paljon enemmän pöydällä olevien panosten kuin vapaa-ajan määrästä, ja dynaamista päämäärähakuista organisaatiota, jossa statuskilpailulla ei ole merkitystä, ei liene vielä keksitty. Laitapa, Markku, blogiisi kommenttimahdollisuus.
Timo 14:20
