21.3.04
Ankara arkkitehti
Jos Jari Vaarma vakavissaan uskoo, että opintojen rajaus seitsemään vuoteen olisi toteutettavissa sillä taidealalla, jota hän tietääkseni opiskelee, niin eipä voi miestä syyttää koulutuspoliittisen tahdon puutteesta: Tänä päivänä arkkitehdiksi valmistuva on puurtanut opinnoissaan maisteri- tai DI-mitalla mitaten 300 tai 400 opintoviikon edestä. Katsotaanpa, takaako Jarin asenne, että hän itse selviää seitsemässä vuodessa.
Arkkitehtuuriprofessio on perinteikäs, sisäänpäinkääntynyt, ylpeä ja senioriteettiperiaatteen hallitsema. Rajaus tarkoittaisi, että ei vain tutkintorakenne ja opetuskulttuuri, vaan koko arkkitehdiksi tulemisen tapa olisi mietittävä uudelleen.
Voidaan toki ajatella, että mikään ei olennaisesti muuttuisi. Tällöin joko tutkintoa tiivistettäisiin väkisin, jolloin mestari-kisällijärjestelmän merkitys ehkä korostuisi ja valinnaisuus toisaalta vähenisi entisestään, tai sitten kaikki jatkuisi suunnilleen kuten ennenkin säädöksistä huolimatta, jolloin alan itsenäisyys tulisi vahvistuneeksi de facto.
Jari ei jätä väliin oikeaoppista kognitiivisen eliitin ylimielenosoitusta: "Enpähän vain jaksa öyhöttää kadulla." Niinpä niin, jos ei kadulla niin sitten kai pihalla muuten vain, lämpimikseen: "Ilman valtion avokätisiä tukiaisia punnittaisiin yleissivistävän ja tiedostavan [!] koulutuksen todellinen arvostus ja tarpeellisuus verrattuna esimerkiksi teknisen tai kaupallisen alan tutkintoihin." En vain jaksa provosoitua enempää, mutta eikös ole niin, että teknisen ja taloudellisen alan tutkinnot palvelevat elinkeinoelämää määritelmällisesti mutta että noidenkin alojen opetus on nykyisellään valtion "avokätisten tukiaisten" varassa,
Elnkeinoelämä tarvitsee koulutettua ammattiväkeä, mutta yliopiston tehtävä on tarjota paikka tieteelle tieteen ehdoilla ja miksei taiteelle taiteen. Tunkemalla opiskelijan ja tämän alma materin väliin byrokraattinen valtio heikentää akatemian autonomiaa ja opiskelijan omistautumista. Joskus oli aika, jolloin opiskelija oli oikeudellisessakin vastuussa ainoastaan yliopistolleen.
Tiede palvelee todellisimmillaan tiedettä ja taide taidetta. Tieteellisen tai taiteellisen toiminnan merkitys tulee voida punnita siten, että markkinoilla ilmenevät tarpeet ja arvostukset eivät vaikuta arvioon. Et voi palvella kahta herraa. Take your pick. Järjestelmän tulee varjella yksilön oikeutta valita vakava totuudenetsintä kansallisen kilpailukyvyn sijasta.
En toki väitä, että eri alat olisivat samanarvoisia tai että niitä olisi arvioitava vain niiden omilla kriteereillä. Alojen sisällä on monia epäterveitä piirteitä, jotka näkyvät huonosti ulospäin. On edelleen selvää, etteivät kaikki alat sovi kaikille. Näin ollen on mielestäni pidettävä huoli siiitä, ettei elämänuran valinnasta tule vielä hätäisempää ja absurdimpaa sika säkissä -huutokauppaa kuin se on nyt.
"Suomalaiselle systeemille ominaisesti laiskuus palkitaan ja ahkeruudesta rangaistaan." Ja se on oikein: julkisen vallan on tuettava harkintaa ja henkistä riippumattomuutta ja pidettävä protofasistit (anaalikieltäytyjät ja totarkistit) kurissa.
Timo 13:16
