19.3.04
Itsekseen ja itsestään
En ole tutkinut maamme blogikulttuurin historiaa, enkä aiokaan, mutta arvelen, ettei kukaan, joka ottaa tehtäväkseen listata alan pioneereja, voi sivuuttaa Harri Veijosen profeetallista panosta. Ketkä meistä ovat innokkaimpia käyttämään ääntään ja levittämään jokapäiväisiä ajatuksiaan? Minkä alan piiriin tämä kysymys kuuluu?
Ihmiset, jotka lakkaamatta iloitsevat oikeassaolostaan tai sanasta, joka heillä on hallussaan, saattavat sortua nautiskelemaan tästä tunteestaan jopa irvokkailla tavoilla. Ryppyotsaisuus olisi kaiken kaikkiaan turvallisempi strategia.
Mitä ihmiset odottavat blogeilta muuta kuin bisarria polemiikkia ja muita halpoja huveja? Auktoriteettia ja tyyliäkö, raakaa sosiaalista pääomaa asianmukaisesti aseteltuna? Mitvitmäistä reipashenkisyyttä?
Kumpi on parempi: kiinnittää lukijan mieli oman ajattelun outoihin attraktoreihin vai diplomaattisesti palauttaa lukija sosiaalipallon pinnalle? Kummankinlaisia ääniä on kuultava, luulen ma, mutta koetan omalta osaltani uida kohti pintaa ja päähänpinttymättömyyttä.
Timo 11:45
