28.3.04
Kaikki samalla puolella
Tatun sankariteot -uutukaisen juttu Antanas Mockusista ansaitsee linkin. Tatua kiinnostaa yleisemminkin yhteisöllisyyden ja tehokkuuden välisen ristiriidan ylittäminen.
Juuso Hyvärinen naureskelee lehdestä löytyneelle maininnalle, jossa
bloggaajia luonnehditaan älyllisesti ja kirjallisesti suuntautuneiksi, niin kuin muka tavis ei voisi olla tuolla tavoin suuntautunut. Miksei voisi olla? Minusta Juuso itsekin on sikäli kuin saatan verkosta lukea. Kaikki bloggaamiseen liittyvät ambitiot, jotka eivät rajoitu raakojen faktojen, uskomusten, tuntemusten ja kantojen jakamiseen, joudutaan luokittelemaan älyllisiksi tai kirjallisiksi, kun ei ole parempiakaan kategorioita. Ei sellaisessa mitään erityisen hienoa ole. Parempi on, ettei olekaan. Muutenhan meillä kunnon ihmisten kelkasta pudonneilla kirjallis-älyllisillä hylkiöjengiläisillä ei olisi paikkaa mihin mennä.
Tämä on minulle aika tärkeä asia: Olen toistuvasti valinnut ulkopuolisuuden, ja tämän vuoksi haluan tämän tekstiolemassaolon kautta vahvistaa jonkinlaista organisaatioiden ja yhteisöjen ulkopuolista identiteettiä. Tavoittelen viime kädessä mahdotonta, "julkista kotia". Sen verran koti-ihminen olen, että mm. luotan suomen kieleen. Toimin ruohonjuuritasolla kuin turha julkkis: tungen julkiseen sfääriin ilman meriittejä. Mutta en halua olla esieläjä: pikkuporvareillehan poliittisuus on sitä, että tahdotaan yleistää oma elämäntapa normiksi. Minä en yllä tällaiseen viktoriaanis-vulgaarikantilaiseen hyveeseen, sillä tilanteeni ei ole yleistettävissä enkä kelpaa esimerkiksi kenellekään. Elämälläni on ei ole vielä oikein muotoa. Tämän muodon työstäminen on enimmäkseen narsistista haihattelua. Tarvitsen vain vaatimattoman älyllis-kirjallisen työtilan, ihan ikioman hiekkalaatikon.
Verkkojulkaisumaailman erityinen viehättävyys on siinä, että näissä ympyröissä ihmiset ovat niin paljaita kuin ovat, ennakkoluuloineen ja alemmuuskomplekseineen. Ennen kuin saavutamme ajanhetken t0, jolla asiat itse puhuvat, tavallisten ihmisten on voitava puhua ilman pelkoa ja vihaa. Haluan olla mukana tällaisen kulttuurin kehittämisessä pienessä mittakaavassa.
Myönnän kyllä, että itsekin taannoin ihmettelin, kun Ihmissuhde-Henry kuvasi lähettämässään sähköpostiviestissä tuotostani älylliseksi. (Mainittakoon kuriositeettina, etten pysty kaivamaan tuota enkä muitakaan tallessa olevia vanhoja meilejä esille: ne ovat viime viikolla sammahtaneen muinaiskoneeni kovalevyllä. Kun virransyöttö alkoi katkeilla varoittamatta, varmuuskopio pelastamisen väärtistä materiaalista oli jäädä haaveeksi. CD:n poltto onnistui vihdoin usean yrityksen jälkeen, mutta postilaatikoiden sisältö tietysti unohtui matkasta. Päälle päätteeksi uuden, ei enää kovin vaatimattoman työkaluni hieno SuperDrive kieltäytyy tällä hetkellä ottamasta vastaan levyjä. Huoltokeikka on merkitsevä viikon eroa Mac-rakkaasta.)
Timo 12:30
