11.3.04
Kirjoitetaan kypsäksi
Olen valmis allekirjoittamaan kaiken, mitä Tommi Perkola kirjoittaa kirjoittamisesta.
Kasablogin Jussi Og kysyi kommenttiosastossa, pidänkö itseäni kypsänä kirjoittajana. Yliopistossa tutkintovaatimuksiin kuuluva "kypsyyskoe" on yhä suorittamatta. Silkka sana pelottaa, ehkä osin siksi, että tavoitteeni ovat jollain epämääräisellä tavalla korkeammalla. En ole kuitenkaan selvittänyt kunnolla suhdettani rukiisen leipätekstin tuottamiseen enkä toisaalta siihen, mitä monet kaunosielut haukkuvat "keskinkertaisuudeksi". Muun muassa tässä suhteessa olen harvinaisen raakilemainen, epäkypsä kirjoittaja.
Aikoinaan ylioppilaskokeessa, jossa siinäkin mitataan kuulemma kypsyyttä, äidinkieli oli heikoin lenkkini. Sain sentään toisen aineistani valmiiksi: se oli näsäviisas, viattoman provokatiivinen esitys, pikkusieluinen mutta hieman suuruudenhullu, siis silkkaa blogimateriaalia. Otsikko oli "Taidetta vai ei", ja katsoin tietysti, että se valtuutti minut kyseenalaistamaan taiteen mielekkyyden ylipäänsä. Ihmettelin, miksi elämälle vaaditaan tarkoitusta niin usein mutta taiteelle tuskin koskaan. Nostin myös esiin kysymyksen, ovatko nuorena kuolleet runoilijat taiteen irrationaalisuuden uhreja.
En tiedä mitä sanoa.
Kouluaineeni jäivät enimmäkseen kesken tai olivat
sekavia vuodatuksia. Virkkeissä oli kyllä painavuutta, ainakin kirjoittajasta. Oikeakielisyyteni ja omalaatuisuuteni ilmentymät riittivät vakuuttamaan äidinkielenopettajat pienessä koulussamme, eivätkä he viitsineet vaatia minulta oikeastaan mitään.
Onneksi on vielä matkaa taivallettavana, ennen kuin alan
kypsyä.
Timo 19:06
