10.3.04
Kiusan kiehnäystä
On kiusallista nähdä ystävänsä (itsestä puhumattakaan) vetoamassa ties mihin itseään suurempaan, puoltamassa julkisella paikalla eloaan. Näinkö huonosti ovat asiat?
En tahdo nähdä blogosfääriä areenana, jolla jokaisen on puolusteltava elämäänsä. Omaani on vaikea, koska elämäni on periaatteessa verraten helppoa. Mitä vähemmän on todellisia uhkia ja vihollisuuksia, sitä enemmän tilaa hypoteettisille tai esiinmanatuille vihollisille, kilpaileville päähänpinttymille ja retoriselle rinnanpaukutukselle.
Insinööri tahtoo valaa luottamusta keskiluokkaisen elämänmuodon turvallisuuteen, mutta epäonnistuu: minusta hän kirjoittaa kuin suunnittelisi porvariston diktatuuria keskiluokan Robespierren oikeana kätenä.
Runoilija kiusaantuu äkkiä tällaisesta, ihmettelee eräänlaisten ihmisten musiikkikokemuksenkin politisoitumista. En paljasta runoilijan siviiliammattia. Tiedätte kyllä, millaista jälkeä turhanaikaisista poliittisista ennakkoluuloista aina tulee.
Olemme tottuneet pitämään elämän vaikeustasoa yllä monilla pienillä ja helposti sisäistyvillä mekanismeilla. Keskiluokan kohtalonkysymys näin humanistinäkökulmasta on, onko meillä varaa jakaa arvokkuutta. Taloudelliset ja tekniset edellytykset ovat paremmat kuin koskaan.
Timo 15:14
