22.4.04
Ahtaat II
Polemiikki lienee tarpeellista suunnilleen samassa mielessä kuin poetiikka. Eräs tuttu bloggaaja intoitui kerran penäämään runoilijoilta ylistyslauluja medikalisaatiolle. Runomuoto lienee retorisena keinona suunnilleen yhtä hyvä kuin lukijan muunlainen ärsyttäminen.
Edellinen merkintäni näyttää näyttäneen hallitummalta eräiden lukijoiden silmissä kuin omissani. Hienoa. Luotin nyansseihin, ja nähtävästi ne toimivat, mutta toisaalta käytin aika isoja sanoja aika huolettomasti, joten niitä lienee paras hieman täydentää. Takaisin en vedä mitään.
Kaikki puheeni lienevät reaktioita johonkin, välittömästi tai viipeellä. Moni kysymys olisi jäänyt saapumatta mieleeni, moni mentaalinen virus tarttumatta, ellen olisi provosoitunut. Sitä, olisinko välttynyt hyvältä vai pahalta, voi arvioida ensinnäkin sen perusteella, olenko seuranneen prosessin myötä vahvistunut vai parantelenko vain haavojani. ja toiseksi sen perusteella, mitä välitän eteenpäin. Tästä on pitkä matka sen arviointiin, olisiko sama kognitiivinen panos ollut rationaalisempaa sijoittaa johonkin ihan muuhun.
On vapauttavaa, jos voi tuntea olevansa vastuussa niistäkin huolenaiheistaan, jotka tuskin koskettavat omaa napaa. Eiköhän tässä ole itse kullekin riittävä syy jatkaa ajattelua.
Ohjeita: Suorita ajatuskoesarjat huolella. Älä jätä tulenarimpia ideoitasi toisten testailtavaksi. Kunnioita havaitsemiesi erojen lisäksi myös havaitsemiasi yhtäläisyyksiä sekä toisten havaintoja.
Timo 23:36
