15.4.04
Poronkusema ihmisten ilmoille
Toisilta matkittu "realismi" on yleensä kaikkein epärealistisin ajattelutapa. Nimeltämainitsemattomien karikatyyrien poroporvarillista öyhötystä lukiessa mieleen nousee kysymys, mahtaako mikään olla säälittävämpi hahmo kuin herkkä runopoika, joka toivehikkaana unelmoi jäyhän pragmaattisesta keskiluokkaisesta normielämästä. Kyllä mahtaa: sama hahmo epätoivoisena.
Oli systeemin rattaat kasattu niin tai näin, ulkopuolelle (hyvä ettei rattaiden väliin poikittain) jää aina jokin sillä tavoin epäkäytännöllinen tarkkuusosanen, ettei sitä saada tungettua tuotantokoneiston näennäisesti hyödylliseksi osaksi kuin väkivaltaa käyttäen. Onneksi demokratiassa ei kai tunneta tällaista väkivaltaa.
Pahoittelen kriittisten puheenvuorojeni moraalista ja älyllistä laiskuutta. Jos arvostelukykyni olisi vahvempi, erittelisin ja argumentoisin seikkaperäisemmin ja osaisin pidättyä osoittelemasta sormella ihmisryhmiä ja yksilöitäkin, kuten allekirjoittanutta. Lukekaapa kuitenkin Juuso Hyväristä ja seuratkaa erityisesti, miten hän tarttuu Ilkka K:n uhitteluun: näette samalla erinomaisen esimerkin kasvattajan työstä.
Timo 00:45
