20.4.04
Vaikka en juuri kirjoita tuoreista aistihavainnoista, kirjoittaminen tuntuu mielekkäältä siinä mitassa kuin se on käsillä olevan käsittelemistä. Heikoimmillaan se on silkkaa kirjaamista, päässä pyörivän nuijimista pois päiväjärjestyksestä, vahvimmillaan ajattelua. Kun voi kirjoittaa mitä mielessä liikkuu, sortumatta tärkeilyyn ja ulkokohtaisuuteen, kaikki on hyvin paperilla tai ruudulla.
En oikein tahdo päästä asialistalla ajankohtaisiin asioihin. Periaatteessa olisi hauska ehtiä, mutta ensin olisi päätettävä, miten lähestyä sitä, ja kysyn itseään taantujaa seuraten, miksi todellakaan kiirehtiä. Sisäisetkin havainnot muistikuvia myöten vilahtavat ohi turhan nopeasti. Pikakirjoitustaidoista olisi hyötyä näissä istunnoissa
Timo 23:40
