Diagnoosi: omituinen
eli
Tikulla silmään 3
Alkuilta 31. maaliskuuta oli niitä, jolloin kävellään Pasilaan. Kalliota ei läpäise kahta kertaa samalla tavalla. Tervehdin iloisena keväisen Helsingin pölyä.
Olin edellisellä viikolla törmännyt pikku-uutiseen ilmaisjakelulehdessä (muistaakseni Uutislehti 100, jonka Sanoma-konserni on nyttemmin napannut). Etsin sen lähdettä.
Poikkesin matkallani Kallion kirjastossa. Lappu seinällä huvitti: "Böcker med stor stil." Kun palasin, hamusin Autumnan hyllystä yhtä lailla Nabokovin lennokasta lausetta, joka kuitenkin jätti tiluttelun vaikutelman, kuin Koiviston muistelmateoksen suurta printtiä: jälkimmäisen tyypillinen lukija (kuten Autumna selitti) on kärsinyt jo vuosikymmeniä kaukonäköisyydestä...
Tahdoin kirjoittaa eleikkäästi, tahdon yhä. Kuin osteriveitsi, joka työntyy aivopoimujen väliiin ja kiertyen raottaa niitä, oli mieleeni päässyt Tommipommin edellispäiväinen (johon jo linkitinkin). Jos neuroottisen elehdinnän saa tallennettua tekstiin, pääsee vähemmillä sanoilla.
Matkani alkoi Keskuskadulta, jossa ravintolan kaiutin tuuttasi poppia. Sellainen toden totta kiusaa samalla tavalla kuin isot kasvot katukuvassa, tai iso nimi kadun ylle ripustetussa lakanassa. Tunnistettavuus häiritsee, mutta onko se korvattavissa jollain aidosti yleisemmällä?
Stockan Hulluja Päiviä säesti konseptin mukainen levoton musiikki. Akateemisessa kaupiteltiin valkoisiin kuoriin pakattuja konserttimusiikin kansansuosikkeja, mukana "uplifting classics" ja "relaxing classics", funktionaalista musiikkia t0-hengessä, musiikkia rationaalisille toimijolle, jotka tietävät, mihin suuntaan haluavat mielentilaansa ohjata. Poistuin kaupasta.
Tunnistettavan hahmon pelko näyttäytyy kuolemanpelkona Tommin tuotannon yhteydessä. Kasvot, melodiat, huonekalut, tekstinpätkät ovat perspektiivisten kuolevaisten paikkoja ja jätöksiä tilassa, tavalla tai toisella omalaatuisia. Tietyllä tavalla piirrettyjä ihmishahmoja näyttää uhkaavan vanheneminen --- tai auttavan, kuten voi kuvitella käyvän Ilman naista -sarjan persoonattomalle mutta lapsenkasvoiselle päähenkilölle --- toisella tavalla piirrettyjä (Alempitasoiset miehet) ei.
Sivuutin matkallani yliopistolliset kirjastopalvelut. Määränpäässäni, Pasilan pääkirjastossa, löysin kuitenkin etsimäni lähteen, joka sekin oli valitettavasti pikku-uutinen, artikkelitiivistelmä (Erikoislääkärin uutiset / Psykiatria: "Temperamentti ja kuolleisuus", Duodecim 6/2004, toim. Kari Poikolainen), joka oli kopioitu miltei sellaisenaan lehteen, jossa se sattui silmääni.
Glasgown yliopiston opiskelijoilla tehdyssä seurantatutkimuksessa oli havaittu jo yhden poikkeavan persoonallisuuspiirteen ennustavan selvästi kohonnutta kuolemanvaaraa. Useampi kuin yksi piirre enemmän kuin kaksinkertaisti kuolleisuuden, masentuneisuus yli nelinkertaisti. Temperamenttiarviot oli tehty tavallisen lääkärintarkastuksen yhteydessä. Mutta mieleenjäävin yksityiskohta oli tiivistelmässä esitetty poikkeamien luettelo:
Poikkeavia temperamenttipiirteitä olivat ahdistunut, skitsoidi, hypomaaninen, omituinen, masentunut, epäkypsä, epävakaa, obsessiivinen, paranoidinen ja riittämätön.
Vaikuttava lista inhimillisiä heikkouksia. Miten omituisuus määritellään ja mitkä ovat sen diagnostiset kriteerit? Näin harmittoman sekopään kannalta huolestuttavinta on se, että jokainen noista luonnehdinnoista näyttäisi sopivan minuun ainakin ajoittain. Kovin paranoidina en ole itseäni pitänyt, mutta luulen, että niiden silmissä todisteeksi riittäisi palstani silkka olemassaolo, puhumattakaan monista sille tallentuneista yksityiskohdista.
Timo 14:00
