26.5.04
Ettäkö miltä kuulostaa
Paljon olisi viimeistelemättä. Ikävää.
Ei kaikkea tarvitse kirjoittaa auki, jääkööt elliptisiksi.
Minulla on koko Saarikosken runous yksissä kansissa (on siinä töyssy jos toinenkin, mutta miksi se kirjoitti noin vähän runoja, kun kumminkin kuulosti itseltään). Imen asenteeni siitä ja vieroksun asiatekstiä.
Muija, se sisäinen, jaksaa heristää sormea:
se on teennäistä, että jättää kesken. Osaa ihmetellä kädet puuskassa, kyljillä, lanteilla moista väsyneisyyttä, jossa itsessään on jotain
viiskytlukulaista, sellaista että lättähattu jakkejäyhä
nojaa nortti suussa portinpieleen sanoo hohhoijjaa ettei jaksa virkkaa. Virkata, muodostaa virkettä, tarkoittaa, selittää jotain mistä vähät välittää.
Entä jos minä vain ajattelen niin tai näin? Kaipa niin, aika ajoin. Saanpa ainakin jotain Aikaan, myöhään vaikka. Ja tässä vaiheessa on aina mukava havaita olevansa altis vaikutuksille, pelkille sanoille.
Ja tällä kielellähän voi tehdä mitä tahansa, kenenkään estämättä. Ulottuvaiset huulet mahdollistavat juomisen suoraan lähteestä!
Timo 18:24
