6.5.04
Tunteella
Vappu jätti yllättävän, liikuttavan jälkimaun. "On tunteellinen hölmö parempi kuin tunteeton", totesi Kari Peitsamo Hectorista. Tuota kappaletta emme kuulleet Tampereen yo-talolla vapunpäivänä. "Lennon elää" tuli toki lopuksi. Peitsamo on yhtä kuin tamperelaisuus, joka ei kestä saastaa ja kyynisyyttä. Miehen irvailu on hyväsydämistä.
Hetkeä aiemmin yleisö näki, miten Rosa Meriläinen pompahteli pylväikössä SAK:n keltainen vappupallo hiuksissaan. Simo Frangén myhäili pukunsa sisällä ylpeänä tytöstään. Olisin suonut, että herrasväki olisi jäänyt kuulemaan Kari-herraa. Nyt arosusimisu-Rosa, jos epäonnistunut palindromi sallitaan, on ahnaan skandaalimedian hampaissa.
Palataanpa ajassa taaksepäin: Vappuaaton alkusoitoksi Autumna laittoi Agit-Propin kokoelmaan soimaan. Miten edustava tyylien kavalkadi siivittääkään taistolaislaulajain paatosta. Kaikkien kansojen sydänveri saa virrata. "Grândola, vila morena, terra da fraternidade..." Neilikkavallankumouksen sävelmä kuulostaa alkueurooppalaiselta. Se jäi päähäni soimaan, kun kuulin levystä loput vapun jälkeeen.
Tajusin, että pesubetonisella 70-luvulla populaarimusiikki oli muutoinkin poikkeuksellisen tunteisiinvetoavaa. Tunnetuotanto oli ammattimaista ja huolellista. Siitä vastasivat yhtä lailla ABBA kuin progeorkesterit. Vaikuttaa siltä, ettei kunnianhimoisimmassakaan taidemusiikissa kavahdettu aitoa tunnetta vaan korkeintaan sentimentaalisuutta. Musiikin voimaan uskottiin puolin jos toisin. Muzak-lehtimainoksessa nähtiin klarinetin ja ruoskan risteymä.
Seitsenkymmenluvulla maassamme vaikutti paitsi poliittinen laululiike, myös kansanmusiikkibuumi ja ...Joonas Kokkonen, jos joku nimi pitää mainita. Yleisradio soitti haikeita säveliä Neuvostoliitosta ja muista maista. Englanninkielisessä maailmassa tunnettiin mm. folk, glam, funk, disco, heavy, reggae ja punk. Kaikissa noissa oli tunnetta ja tähdissä karismaa.
Käsitykseni ei liene silkkaa lapsuusnostalgiaa, sillä suurimman osan kyseisen vuosikymmenen musiikista olen löytänyt vasta paljon myöhemmin.
80-luvun "postmodernissa" popissa suhde tunteeseen muuttui väkisin etääntyneeksi, vaikka angsti vain kasvoi paikka paikoin. Suomessa jäi eloon vain periluterilainen itsesääli.
Kirjoitin näistä asioista vain voidakseni todeta, ettei Trio Erektuksen Tommi (s. 1970) näytä vieläkään toipuneen lapsuutensa rumbasta.
Timo 19:58
