4.6.04
Järjen paluu
Minulla on tunne... niin, vaikuttaa siltä, että olen vuosien kuivan kauden jälkeen saamassa älyni takaisen, kaiken lisäksi terävöityneenä. Fyysisesti koen voivani paremmin kuin koskaan. Minulla ei edelleenkään ole asiantuntijalausuntoa mahdollisen depressioni asteesta, mutta tämänhetkiseen tilaani verrattuna monissa aiemmissa onnenhetkissäkin on ollut jonkinlainen erossaolon leima. Väitän kärsineeni ärsykerunsauden keskellä kognitiivisesta deprivaatiosta, mielekkäiden, hallittavien ja tosien asioiden puutteesta: en ole kyennyt irrottamaan niitä kaoottisista ja ahdistavista puitteistaan, tai en ole kyennyt rittävässä määrin toteuttamaan niitä (esim. matemaattinen ajattelu) valitsemassani toimintaympäristössä (esim. arkkitehtuuri). Olen alistunut mittailemaan fenomeeneja mitoilla, joita en ole tuntenut niin hyvin tai sillä tavoin kuin itseltäni edellytän.
Huomaan itsessäni merkkejä kahdesta kovasti kaipaamastani kyvystä: kyvystä erottaa olennainen epäolennaisesta ja kyvystä toimia systemaattisesti. Ne näyttävät vain vaativan riittävän eheää motivaatiota ja jonkinlaista positiivista päämäärää, ja minä olen näissä asioissa aika nirso... Mutta hyvä [heh]. Tehtävä syksyksi: interaktiivisen suhteen luominen tiedemaailmaan.
Timo 11:11
