Vuodatus tai leikkiä hengellä
Mies käymälästä koettaa kailottaa minulle jotain sen sydämenmuotoisen reiän kautta, joka on kaikissa pilakuvissa.
Olen viime aikoina koettanut kirjoittaa leikistä, opiskelijalehteen, mutta olen ajatellut vain työtä: miten tehdä tästäkin ajattelusta työtä, tehdä siitä tuote, jonka voi myydä, jos ei rahaa saadakseen niin muuten ansioituakseen. Mutta jälkimmäinen tie on vajonnut hiekkaan valtioiden arvovallan mukana. Kiusaaja on siis vahva, eikä leikki tahdo maittaa silloinkaan kun sitä mielisi ylistää.
Jo työ - leikki -vastakkainasettelu tuo vähättelyn kuvaan. "Leikki on lapsen työtä", sanotaan. Antaa lapsen leikkiä. "Lapsi on terve kun se leikkii, mutta sairas kun se ei lopeta." Leikki on jotain lapselle kuuluvaa, ja jos se, mitä teen, osoittautuu joksikin muuksi kuin oikeaksi työksi, osoittaudun itse lapselliseksi ja epäkypsäksi. Näin ollen kirjoittaja, joka sattuisi kirjoittamaan silkasta hartaudesta (filosofina) eikä suinkaan tuottaakseen (poeettina klassisessa mielessä), luokiteltaisiin luvatta lapsen kaltaiseksi eli tyhmäksi, laiskaksi ja moraalittomaksi.
Yhteiskuntamme polttavin ongelmahan on, etteivät nuoret eivät suostu aikuistumaan eli ottamaan vastuulleen elämäntehtäväänsä, suurten ikäluokkien elättämistä heidän vanhuudenpäivillään. Raimo Sailaksen syyttävä sormi osoittaa suoraan minuun, ja minä jähmetyn. Tajuan olevani lainsuojaton näissä talousmetsissä, eikä tämä ole leikin asia. Ei auttane, vaikka leikki olisi elinkeino, kuten niillä alkuperäisillä elämäntapaintiaaneilla oli tarkoitus.
Taloudellinen tilanteeni on ollut ja on edelleen sen verran siedettävä, että olisin itseilmaisun alalla vapaa tekemään mitä haluan, ellen ottaisi vallitsevaa asenneilmapiiriä niin vakavasti.
Kaikki älykkäät ihmiset tietävät, että lahjomaton on vain suurten lukujen laki, ja uskovat, että kehitys tai tuho tekee hengentuotteillemme joka tapauksessa niin kuin Johanneksen evankeliumin viidennessä luvussa tehdään kuiville oksille. Mikseipä siis lapseksi, pelleksi tms. tulemisen ynnä muun syrjäytymisen välttäminen riittäisi yksilön elämän tarkoitukseksi? (Olenko taantumassa lapseksi vai aikuiseksi, kun käytän ilmaisua "elämän tarkoitus"?)
Olen hieman kiihtyneessä tilassa. Käteni kutiavat.
Timo 22:51
