Aamulla
Saadakseni itseni kootuksi kesän jälkeen aion kerrankin jatkaa aamulla siitä, mihin illalla viimeksi jäin. Ei suunnitelman joka aamu uusi tarvitse olla, vaikka armon aika sen sallisi. Tämä lienee toimiva keino huijata suureksi kasvanut sisäinen lapsi pitkäjänteiseen työhön. Näin ei tarvitse kehittää nyyhkydraamaa, jossa juuri kun on saavuttamassa lapsen spontaaniuden, jossa joka päivä odottavat uudet seikkailut, joutuukin toteamaan portin suljetuksi ja kääntymään takaisin. Periaatteen hienous on siinä, että se on ikään kuin tilapäinen järjestely, josta on helppo luopua eläkeiässä.
Aiemmin kesällä mietiskelin ja aioin kirjoittaakin, miten aamulla on hienointa herätä omasta liikuntakyvystään - ynnä sukupuolisesta ja älyllisestä vireestään - viehättyneenä eläimenä. Sellainen ei kaipaa kompulsiivisten ja taikauskoisten ihmisten suosimia harjoitusrutiineja.
Tuo on hyvä periaate, kunhan vain muistaa jatkaa siitä, mihin jäi. Mihin jäinkään?
Varhain aamulla, samalla kun rakentelin tätä uutta merkintää ja ennen kuin koetin jatkaa uniani mutta ajauduinkin harhailevien ajatusten matkaan, tein pari pientä korjausta edelliseen, sillä vahinko oli jo tapahtunut haamupäivityksen muodossa.
Olin illalla huolissani tyylistä. Ajattelen usein niin kovin, että otteeni suomen kielestä lipeää. Pää puhki tuosta vain. Löysin Kasan kautta kirjoitusohjeita ja mietin kustannustoimittajan työn luonnetta. Tätä täytyy jatkaa.
Immo Pekkarisen Levinas- artikkeli, johon Sedis viittasi, oli viimeinen sivu, jonka avasin ennen nukkumaanmenoa. Se ei ei ollut aivan sellainen kliimaksi kuin Sediksen älykäs pohjustus olisi antanut olettaa, mutta inspiroi totta kai. Päädyin miettimään talouden kahta aspektia, yksityistä huushollia ja yleisiä markkinoita, joista aloin kirjoitella toissapäivänä. Lukeminen ja kirjoittaminen jatkukoot.
Päätin esittää tekstitiedostoni pinomuodossa, viimeksi tulleet päällimmäisinä. Kävin aamulla pinoa läpi alaspäin, ja koetin järjestää viimeaikaiset tekeleeni niin, ettei minun tarvitse ihmetellä otsikoita (joista tuskin kykenenkään tekemään riittävän kuvaavia) ja kirjoitusajankohtia (niin kuin minä muistaisin, mitä tein milloinkin) loytääkseni sen, mitä etsin. Macin esikatseluohjelma ei paljasta RTF-tiedostojen sisällöstä mitään, joten aloin tallentaa pinon päällimmäisiä, niitä joihin joudun vielä palaamaan, tekstitiedostoina uuteen kansioon. Etenin siihen saakka, kunnes löysin eläimenä heräämistä koskevan katkelman. "Tänne pääsee tikkaita pitkin. Täällä asuu jooga-apina."
Mahdattekohan kuvitella, että kuvittelin voivani myydä teille mielikuvan spontaanista eläinihmisestä? Se voi silti onnistua, niin helposti uhkaan muutenkin päätyä toisten seurassa hölmöön maskotin rooliin. Kuvitelmani on raakavedos rajallisesta olennosta, ei valmis ihmisen malli.
Siteeraan yllä itseäni alkaen "spontaanista", sillä kevytmielisen neiti Ironian viekoitteluille alttiina korvasin "kuvitelman" toisella sanalla, niin paljon kuin samainen hupakko pitääkin kustannustoimittajien kavahtamasta toistosta. Lisäsin sanan "silti".
Aion jatkossa tallentaa kaikki luonnokset raakatekstinä.
Koetan uneksia vielä hetken.
Timo 10:25
