29.7.04
Itsekurimus
Myös illalla on jatkettava aamun töitä. Oli aika, jolloin tein näin, puursin aina saman projektin alussa aamut illat. Mutta silloin olin depressiivinen ja näköalaton: jokin psykologinen virhetoiminta sai minut tuottamaan systemaattisesti sotkua. Rakastin epäoivoisesti [jätänpä korjaamatta] ongelmia. En osannut havaita enkä hyväksyä etenemismahdollisuuksia. En päässyt eteenpäin.
En ymmärtänyt mille olin uhraamassa nuoruuttani. Leikin vain marttyyria turhan päiten, omaehtoisesti, jääräpäisesti. Pakkoko oli säikähtää ja linnoittautua junttiuteen juuri silloin, kun kaikkea oli tarjolla?
Mitä enemmän omistaudun jollekin asialle, sitä keskeneräisemmältä kaikki vaikuttaa. En saa antaa tämän vaikutelman ottaa valtaa, en saa, vaikka se kuinka on tosi.
Timo 21:50
