23.7.04
Mutinaa Tampereen suuntaan
Edellisestä ["Rakasta vastustajaa" tässä tarkoitan] tuli mieleeni, miten hassua onkaan, että voidakseen kirjoittaa on kehitettävä asenne, niin kuin ei muuten pystyisi päättämään mitä kirjoittaa. Tämä pitäisi sanoa neutraalimmin, mutta se on vaikeaa, kun ilma on kostea ja velttoa dekadenssia valuu taantumuksenkin torvesta.
Harkitsen vakavissani erikoistumisen nostamista tärkeimmäksi tavoitteekseni. Alalla ei ole niinkän väliä, kunhan vain ekspertiisi luonnistuisi minulta. Muutoinhan sillä mitä teen, ei ole mitään tekemistä minkään erityisen kanssa (paitsi itseni). Yksilönä yksilö on erityinen, mutta ei erityisen vahva ellei muita vahvempi.Toisaalta ei liene sellaista alaa tai alakulttuuria, jonka "ruumististen" käytäntöjen puristuksessa räytyviä idealismiin taipuvaisia sieluja ei jonkinlainen individualistinen ilosanoma virvoittaisi. Inhoan ammattiylpeyttä sydämeni pohjasta, mutta mikään ei tässä vaiheessa selkiyttäisi elämää enemmän kuin se, että hallitsisi jonkin asian todella hyvin.
Timo 16:40
