7.7.04
Päästä vihoista
Jossain Tommipommi huutaa todellisen kaipuutaan. On totta, ettei laulun arvoista todellisuudentajua päivässä rakenneta. [Jälkihuomautus tunnin kuluttua: edellisen lauseen voisi poistaa, koska se ei tarkoita mitään. Leikittelemällä karkeilla, latteilla ja polarisoivilla käsitteillä Tommi kenties yrittääkin tehdä lukijasta itseään tyhmemmän.] Siispä mieluummin jatkaisin unta näppäimistöni kautta kun alkaisin herätyssaarnata mitään realismin varianttia. Täytyisi tutkia, osaanko ollenkaan tehdä pieniä piirtoja, nopeita siirtoja (se on vaikeaa, sillä jokainen lause uhkaa sisältää melkoisen ajatushypyn) ja ottaa siten laiskan hetken hyötykäyttöön. Kirjoitan harvoin mitään toimintakykyni kannalta riittävän vähä(pä)töistä. Nyt ajattelin - materiaalia on paljon, mutta työ ei vaadi suuria henkisiä ponnistuksia - ryhtyä digitoimaan käsin vanhojen muistivihkojeni ja -lappujeni sisältöä. Niihin kätkeytyy tarina Timosta tuuliajolla. Saa nähdä, mitä omien ajatusten arkistointiprosessi opettaa.
Vanhimmat vihkoni ovat ties missä. Ensimmäinen käsilläni oleva on aloitettu kesäkuussa 1995 ja siitä löytyy seuraava pätkä:
Musta vihko on viimein täynnä. Jos olisin lukenut enemmän, olisin löytänyt omat ajatukseni kirjoista paremmin muotoiltuina, enkä olisi kirjoittanut niitä (ehkä jotain muuta)
Etsimistä luvassa. Ylen jännittävä egoprojekti.
Timo 12:49
