21.7.04
Rakas vastustaja
Olen ollut liian onnellinen ja siksi hiljaa. En ole nyt kaivannut päähänpinttymilleni - kolkohkosti kumajavaa - kaikupohjaa. Avoin itsetyytyväisyys ei kuulu tapoihin; ironialla pehmennetty itsetyytyväisyys kuuluu soidintapoihin. Maailman hyvien puolien esittäminen vaatii enemmän vaivannäköä kuin huonojen: yleensä esiin tulee vain esittäjä itse ja hänen pöyhkeytensä.
Päiväkirjani nimi kuvastaa kyvyttömyyttäni nähdä huolenaiheitakaan itseni ulkopuolella. Mistä minä muistakaan jurnuttaisin? Toisten antipatioden lainaaminen ei toimi, minun kannattaminani ne muuttuvat surkuhupaisiksi ennakkoluuloiksi.
Mielipide on vain värittynyt kompromissi.
Lähelläni on ollut hyviä ihmisiä, en muista muunlaisia. En pidä itseäni seuran suhteen erityisen valikoivana tai väitä, että tulisin erityisen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Kenties hankalat tapaukset eivät ole kovin kiinnostuneita minusta, ja monet julkisesti hankalat ja jurnuttamiseen taipuvaiset ihmiset ovat kilttejä minulle henkilökohtaisesti. Keljusti suhtautuva henkilö (vaikkapa opettaja) saa minut vain menemään itseeni taistelemaan itseni kanssa, joten kyllä siinä väistämättä etääntyy, kun ei hirveän ahtaassa veneessä seilailla.
Voin sanoa vältelleeni intressiristiriitoja, vetäytynyt konfliktin uhatessa. Olen ollut pelkuri, eikä minua ole siitä rangaistu, jos itseäni ei lasketa. Elämäni aikuisena, yhteiskunnallisena toimijana, on toisaalta jäänyt aika vaisuksi. Luulin nuorempana perfektionismiani kunnianhimoksi ja tulkitsin kunnianhimon kovin kirjaimellisesti. Omaksuin kunnianhimoselityksen äidiltäni, joka on vaatimaton ja epäitsekäs.
On kieltämättä houkuttelevaa jättäytyä tilanteeseen, jossa on itsensä ainut vastustaja.
Blogimiitti Tampereella sitten oli ja meni. En ole roikkunut netissä tarpeeksi. Taidan perustaa BlogiWikiin virallisen tapaamistiedotussivun. Hyviä ja kiintoisia ihmisiä on vielä näkemättä.
Timo 12:16
