20.8.04
Armon aika ja minä
Käsitän ajautuneeni, joskus oikeastaan hakeutuneeni, säännöllisesti tilanteisiin, joissa kaipaamani ja osaamani asiat eivät ole samoja kuin muilla. Tällainen kulttuuriero on erityisen hankala, jos ala on yhteinen ja kyse on pintapuolisesti tarkastellen samasta toiminnasta. Syntyy turhauttavia ristiriitoja, ristivetoa, ristiinpuhumista, johon ei ole varaa uppoutua annetussa tilanteessa. Palatako takaisin ja ottaa toiset kiinni, kun paluutie vie sekasotkun, taantumisen ja häpeän kautta? Siinäpähän olen tyypillisesti vain reuhtonut itsesäälissä ja typeryydessä, pääsemättä eteen- tai taaksepäin.
Verkossa olen saanut varsin turvallisesti leikkiä ristiriidoilla.
Kun tunnetaloudellinen tilanne on mikä on... eli kun on niin herkkätunteinen, että uskoo herkkyyteensä vasta 31-vuotiaana... Siihen asti on enimmäkseen leikkinyt pikkuvanhan jäykästi, tajuamatta kunnolla, mihin hölmöyksiin on valmis alistumaan pienessä maailmassaan.
Nuorempana vaadin itseltäni todisteita, tai pikemminkin pelkäsin niitä, ja yritin väkisin, tai pikemminkin tarkoituksellisen väkinäisesti. Olin kiinnostunut luonteenpiirteiden luokittelusta, punniskelin kykyjeni vahvuutta ja haikailin puuttuvia: pitkäjänteisyys, älykkyys... Eilen, lukiessani Ihmissuhteet-blogin kommenttipalstaa, tajusin kirkkaasti, ettei muuta ratkaisua kuin paneutuminen työhän itseensä kerta kaikkiaan ole. Omistautumisen edellytyksiä on syytä vaalia, mutta niitä ei pidä käyttää verukkeina pääasian välttelyyn tai vääristämiseen.
Pelkuri esittää ratkaisuksi ongelmaa.
Omistautuminen vaatii esteettistä luottamusta. Vain kauneus voi näyttää suunnan. Koetapa sanoa tämä painokkaasti ja ymmärtää omakohtaisesti. Varo tahoja, jotka keskittyvät jakamaan omistusoikeuksia hyvään, toteen tai kauniiseen. Älä osta.
Armo on jotain tuollaista. Englannin sana grace (kukas bloggaaja siitä kirjoittikaan?) on oivallinen. Ketkään eivät riistä armoa etsiviä pahemmin kuin uskonnolliset manipulaattorit.
Kaikkein yksityisintä ja haurainta kauneudentajuaan ei pidä halveksia, sillä se on avain omien aivojen järjestykseen. Jos en itse kunnioita sitä, joudun hunningolle. Korvikeihanteita ei pidä hyväksyä. Olen huomannut.
Timo 13:50
