25.8.04
Seinäjoki-raportti
Matkustin spontaanisti Seinäjoelle, ja menin heti kirjastoon. Henkilöstön vaihduttua en osannut innostua talosta samalla tavoin. Näin käy lapsuuden paikkojen. Törmäsin kyllä moniin kiintoisiin teoksiin, joiden äärelle en toisin jäsennetyssä kirjastossa hakeutuisi.
Tajusin, että kirjaston ulkopuolella valopilkut ovat todella vähissä. Sitä tyttöä jäi todella kaipaamaan, kun sulkemisajan jälkeen jouduin tappamaan aikaa kaupungilla. Autolla viikonloppuostoksille tulevan näkökulmasta kaipunki on antoisahko, mutta iltakävelijä on häkissä. Hänelle keskusta näyttäytyy sekoituksena Keravaa ja Keskilänttä.
Teinipojat katsastivat oudon kulkijan. Eivätköhän jääneet norkoilemaan kioskin nurkalle ja pyytäneet hakuapua kaljan ja tupakan hauraassa toivossa. Asemahallissa eri sukupolvia edustaneet ryyppykaverukset pummasivat rahaa.
Seinäjoen baareja ovat ainakin Du:ni, Palaveri ja Ylityö. Sen, jossa oli asiakkaitakin, havaitsin liian myöhään. Parempi varmaan niin: olisi varmaan pitänyt kumota kalja, mikä ei kiinnostanut juuri enempää kuin hakumiehen homma. Alavireinen nuotti soi, nuoruudesta tuttu. Silloin alakulo oli aito nautinto, kun ei tuntenut huolta elämän rajallisuudesta eikä tiennyt paremmasta.
Tunnisteet: Seinäjoki
Timo 10:38
