Viiden palstan menetelmä
Palstani suuri psykokertomus etenee alkutilan neurooseista ja kyvyttömyydestä avautuen ensin aistimelliseen läsnäoloon ja sulkeutuen sitten moraalisen toiminnan piiriin, kun vihdoin viimein olen kykeneväinen tekemään sen mitä itseltäni vaadin. Vastuullisuus ja tekninen osaaminen nähkääs edellyttävät toisiaan.
Olen saanut idean, jonka uskon ratkaisevan keskeiset elämänhallintaongelmani. Idea hahmottui perjantain vastaisen yön unien lomassa, ja alustavan kokemukseni perusteella se todella toimii. Olen innostuneena mainostanut ideaani monille, vaikken voi väittääkään sitä mitenkään omaperäiseksi. Myönnän auliisti, että kyse on lähinnä halusta kokea tehneensä jotain, minkä voi tulkita läpimurroksi henkilökohtaisessa elämässä. Joka tapauksessa päähänpistoni ansaitsee ehdottomasti paikkansa palstallani käsittelemien aiheiden joukossa. Läpimurto se on jo siinä mielessä, että idea on itselleni epätyypillisesti käytännöllinen.
Olen aina ollut kiinnostunut asioista, jotka vaatisivat kirjallista käsittelyä, mutten totuuden nimissä ole koskaan oppinut hallitsemaan kirjoitusprosessia. Otteeni siitä on vain heikentynyt samalla, kun maailmankuvani on monimutkaistunut ja naiivi uskoni kaikkien päähänpistojeni käyttökelpoisuuteen on kohdannut kolhuja.
Keksintöni on kirjoittamistekniikka tai pikemminkin -järjestely, jota nimitän viiden palstan menetelmäksi: Avaan ruudulleni viisi vierekkäistä kapeaa teksti-ikkunaa, mikä ei ole ajanmukaista näyttöä käytettäessä temppu eikä mikään.
Viisi riittää hyvin, sillä en usko, että missään tilanteessa voin edes yrittää seurata useampaa kuin kolmea rinnakkaista ajatusketjua. Tällöin kussakin tilanteessa jää kaksi palstaa vapaaksi.
Tekstiä on helppo siirrellä palstalta toiselle, ja kun sitä on paljon, oikeaa kompositiota voi hakea vierittämällä ikkunoiden sisältöjä toistensa suhteen. Palstojen leveyksiä voi vaihdella tarpeen mukaan. Palstojen väliset linkit ja viitteet ovat mahdollisia.
Tämä teksti on ensimmäinen viiden palstan menetelmällä laatimani. Olen samalla saanut mainion tekosyyn kirjoittaa kirjoittamisesta. Toisaalta ylimääräiset palstat sallivat sen, että voin kirjoittaa kirjoittamisesta niin paljon kuin haluan, oli varsinainen aihe mikä tahansa. Minun ei tarvitse lopettaa vain siksi, että mielijohteeni karkaavat kauaksi pääasiasta.
Puhuessani onnistun useinkin palaamaan aiheeseen, jolta poikkesin minuutin tai pari aikaisemmin jonkin houkuttelevan sivupolun takia, mikäli toiset keskustelijat tämän sallivat, mutta kun koetan kirjoittaa, ajatusketjulla ja sitä myöten koko projektillani on taipumus katketa hairahtumista seuraavaan itsekritiikin väkivaltaiseen hyökkäykseen. Menetelmäni takaa eräänlaisen turva-alueen, joka estää minua ajautumasta liian helppoon luovuttamiseen: vastuunpakomatkani tyrehtyvät leveään marginaalin.
Periaatteessa kukin palsta voi olla toinen toisensa marginaali, mutta ainakin asiaproosassa jokin on valittava tärkeimmäksi. Olkoon se keskimmäinen. Se edustaa sisällön tasolla pääasioita ja muodon tasolla leipätekstiä. Ehdotukset valmiiksi tekstiksi kerätään siihen. Rönsyt ja keskeneräiset ajatukset ohjataan toiseen ja neljänteen palstaan, yleisluontoiset huomautukset, rakennehahmotelmat, täysin asiaankuulumattomat mielijohteet ja muu marginaalinen uloimpiin palstoihin.
Kunkin kirjoitusrupeaman lopuksi koetan järjestää sen minkä voin, mutta sekavankin prosessin tila on paljon helpommin hahmotettavissa kuin sellaisissa järjestelyissä, joita olen kokeillut aiemmin. Epävarmat ilmaisut on helppo erottaa varmoista, eikä houkutus epävarmuuden peittelyyn uhkaa liian aikaisessa vaiheessa.
Mieltäni rauhoittaa kirjoittamisen tarkastelu pasianssin tapaisena pelinä, jossa ratkaisu hahmottuu keskelle.
Yli jäävän materiaalin voi lopuksi siirtää erityiseen marginaalikirjastoon tai suoraan toiseen viiden palstan projektiin. Sitä paitsi olen ennenkin julkaissut tekstifragmentteja blogissani.
Jos haluan palata vanhaan aiheeseen, asettelen alkajaisiksi vanhat yritelmäni laitimmaisille palstoille. Toisaalta ei haittaa, jos osa palstoista jää tyhjilleen. Se vain osoittaa, että kirjoittamisprosessi etenee hyvässä järjestyksessä. Mutta kun keskittyminen uhkaa herpaantua tai kirjoituskammo iskeä, apupalstat tulevat todella tarpeeseen. Mitään ei tarvitse jättää kirjoittamatta vain siksi, että se ei sovi valmiiseen rakenteeseen.
Minusta on suhteellisen luontevaa ajatella, että kaksi ensimmäistä palstaa sisältää pohjustuksia, "esipuhetta"
ja kaksi viimeistä edelleenkehittelyjä, "jälkisanoja". Mutta jos tarkoitus on työstää akateemista tutkielmaa, näihin tarkoituksiin voidaan käyttää vain näytön toista laitaa, kuten seuraavassa hahmotelmassa, jossa palstat on numeroitu vasemmalta oikealle:
- tutkielman runko, työsuunnitelma, ongelmanasettelu, päähypoteesit
- johdattelut, yleinen ja projektispesifi pohdinta, alustavat johtopäätökset
- kehkeytyvä leipäteksti
- aineiston valinta, vertailu ja muu käsittely, lisätiedon tarve
- aineisto ja siihen liittyvät kommentit
Tässä mallissa ei enää juuri ole vapaita palstoja. Joutunen siis hankkimaan vielä suuremman näytön ennen kuin voin ajatella akateemista loppu- tai jatkotutkintoa.
Siunattu teknologia!
Timo 15:51
