5.10.04
Auktoriteetin kaipuuta 2
Kiitokset Katselijalle tarkkapiirtoisista kommenteista. Edellinen merkintäni syntyi toisaalle suunnatun kirjoitusprojektin sivutuotteena, ja aikomukseni todellakin on jatkaa kehittelyä, nyt kun avaus on tehty ja käsissäni on tiivis kerä, joka purkautuu oikeastaan itsestään.
Katselijan esittämä rationaalinen aikuisuuden määritelmä on ensinäkemältä oikeastaan itsestään selvä: aikuisuus muodostuu suhteellisesta pätevyydestä ja kokemuksen tuomasta arvostelukyvystä. Määritelmä on sikäli erittäin moderni ja liberaali, ettei siihen sisälly konkreettisia elämäntapavaatimuksia. Tuota itsestäänselvyyden vaikutelmaa vasten vasten on ihmeellistä, miten helposti sana "aikuisuus" saa meidät hukkumaan auktoriteetin, vastuun ja uhrin kvasiuskonnolliseen kolminaisuuteen, jonka kilpailuyhteiskunta vielä näyttää pervertoivan inhottavalla tavalla.
Kun ihmisiä "kannustetaan" kilpailemaan keskenään paikasta auringossa tai silkoista armopaloista, niin tätä ei varmaankaan pitäisi nimittää aikuistumisen edistämiseksi. Esittämäsi määritelmän pohjalta vapaasti tulkiten ihmisiä estää tänä päivänä aikuistumasta juuri heidän paniikinomainen tarpeensa sopeutua ja osoittaa pätevyyttä kulloisillakin ehdoilla - pikemminkin kuin heidän lapsenomaiset elämäntapansa.
Elämme pelotteluyhteiskunnassa, jossa yksilön häilyvää identiteettiä ja suurelta osin teeskenneltyä itseluottamusta manipuloidaan ja käytetään hyväksi häikäilemättä.
Timo 15:02
