13.10.04
Mä oon 30-lukulainen
Olen viime öinä kärsinyt lievästä unettomuudesta. Sopii arvella keski-iän koittaneen. Huomaan vajonneeni ajatuksiini keskellä yötä ja unohtaneeni, mitä piti tehdä. Nukkua. Päivätajuntaani puolestaan on täytynyt suostutella ajattelemaan: vaikeaa on ollut näissä olosuhteissa uskoa ilmaisun ja sisällön laatuun ja mielekkyyteen.
Eilen näkemäni elokuva oli vuodelta 1931. Sen oivaltaminen, että 1900-lukua oli tuolloin kestänyt yhtä kauan kuin minua nyt, tuskin tuntuisi miltään juuri nyt, päivällä, kun odotan itseltäni tiettyä järkevyyttä. Odotan taas yön saapumista apatian rajalla.
Mietin maatessani, että 1900-luvulla oli lahjakas lapsuus ja raju murrosikä, toisin kuin minulla. Vuosisadan elämä jatkui moniongelmaisena. Tämä johti psykoottiseen keski-iän kriisiin, jota seurasi seesteisempi ja yllättävän tuottelias kausi. Seitsenkymppisenä vuosisata alkoi kärsiä vanhuuden vaivoista, mutta satavuotiaan geenit takasivat vuosisadan pysymisen julkisuudessa yhdeksänkymppiseksi asti. 1900-luku poistui keskuudestamme vaivihkaa, odotettua huomaamattomammin.
Timo 17:02
