|
|
22.11.04
Pm 5: RN 3
Hei, mitä minä pelkään? Kirjoitan haikaillen kirjoittamisesta ja
nimitän sitä, kirjoittamista, radikaaliksi narsismiksi. Narskis. En halua tunnistaa itseäni ja etsin tunnustusta vääriltä tahoilta, edelleen. Ehkä edellinen seuraa jälkimmäisestä. Näen pikkulapsen, tytön - mutta kun minä olen poika! -, joka uhmaa - tuhmaa -, polkee jalkaa, kun vanhemmat ovat rajoittuneita eivätkä ymmärrä. On turvallista tunnistaa toisen rajoittuneisuus ja kuvitella tämä toinen lukijaksi. Jos uskoisin ja luottaisin ihmisiin, jotka uskaltavat ajatella, vaikuttaisin toisin ja toisaalla(kin). Painun ulos, lumeen.
Timo 14:22
|
