4.1.05
Ei ihmeempiä
Ideanpoikaset ryntäilevät ympäri huonetta. Vain osa on kerralla näkyvissä. Halusin esittää uudenvuodentoivotukseni muodossa "Kaunista ajastaikaa 2005!" mutta unohdus astui väliin vuoden päättäneen otsikon avittamana.
Oma tahti ja sen kunnioittaminen on ylellisyyttä. On hienoa, jos voi rauhassa jäädä miettimään yhden ainoan lauseen muotoilua puoleksi tunniksi tai pidemmäksi aikaa. Noinhan käy kun olen väsynyt ja mieleni harhailee (haluten esimerkiksi vastata edellisen merkinnän mahdollisesti herättämiin kysymyksiin: ei, en usko, että tämä virustartunta johtuu liiasta suutelusta; juu, se nuhalääke on pakattu kapseleihin, mutta jauhetta sekin varmaan on.) Tällä kertaa tosin pasmojani sekoittaa se, etten olekaan väsynyt - nukuin viime yönä oikein hyvin.
Huonosti tunnetaan henkinen talous, jossa kiteyttäminen on kannattavaa.
Tehkööt toiset helppoja ratkaisujaan, minä teen omanlaisiani. Sekavuudelle on aina luonnolliset syynsä - en anna niiden häiritä mutta kylläkin herättää uteliaisuutta. Tästä voisi kehittää päiväkirjan pitäjän säännön: kirjoita aina tilassa, jossa olet.
Teen paljon kirjoitusvirheitä, koska kirjoitan sisäänpäinkääntyneesti. Mutta kun muutun lukijaksi, virheet hyppäävät heti silmille, uskokaa pois.
Olen päättänyt olla ylpeä itsestäni, kun näen itseni kirjoittamassa tai miettimässä, mitä kirjoittaisin. Mietin, kunnes ymmärrän, miksi mietin.
Vapaus keksiä ongelmia... Olen jo ehtinyt kadehtia ja väheksyä omaa tilaani aivan tarpeeksi sen sijaan, että käärisin hihani ja asuttaisin oman paikkani maailmassa. Vapaus viljellä ongelmia...
Härän tähtikuviossa pitäisi muuten näkyä komeetta.
Timo 11:24
